Aamupaivasta, kun istuin kotona ja luin kokeeseen, tuli yhtakkia sellainen merkillisen onnellinen ja rauhallinen olo, joka joskus tulee suurten muutosten keskella. Ajattelin, etta kaikista vaikeuksista huolimatta tama on lopulta ollut hyva vuosi. Ajattelin, etta jos jotakin kadun niin sita, etten aina jaksanut edes yrittaa hymyilla. Etta annoin itseni upota liiaksi koulustressiin ja koti-ikavaan. Etta en ottanut aktiivisemmin ihmisiin kontaktia enka yrittanyt sopeutua itaaasialaiseen kulttuuriin paremmin. Ensi kerralla osaan ennakoida kaikkea paremmin ja tiedan miten toimia. Sikali, kun tulee ensi kertaa (jos aion jatkaa Japanin tutkimuksen alalla, pitaisi kai asennoitua siten etta tulee, mutta...).
Tekisi mieli kirjoittaa jotakin hienoa ja merkityksellista, mutta paani on tyhja ja vahan kipeakin. Suoritin tanaan viimeisen tenttini ja hyvastelin parikymmenta ihmista - kaikki opettajat mukaanlukien (on hassua kuinka yhteystietojen pyytaminen osoitekirjaan tuntuu merkittavalta, vaikka pohjimmiltaan tietaa ettei tule olemaan yhteydessa). En osaa enaa sanoa muuta kuin etta olo on epatodellinen. Katselin aamupaivalla ikkunani takana olevaa japaninvaahteraa. Joidenkin lehtien karjissa nakyy jo vahan oranssia. Sita kai odottaisi jo syksya, ellei tietaisi ettei ole taalla sita nakemassa. Puun ohi lensi sinimusta perhonen. Niin iso, etta sellaisia ei Suomessa olekaan (tosin on sanottava etta torakoita tai kammenenkokoisia hamahakkeja ei tule ikava).
Aloitin taman blogin Japani-blogina ja sellaisena aion sen pitaa. Mutta annoin itselleni luvan jatkaa tata hetken viela Suomesta kasin. Viimeistella ja julkaista ne puolivalmiit merkinnat, joita koneellani on. Ehka sanoa sanasen paluushokista ja siita, milta Japanin vuosi sitten Suomesta katsottuna nayttaa. Jo senkin takia, etta tuntisi itse arjessaan olevan enemman jatkuvuutta. Silti tuntuu, etta pitaisi tassa ja nyt kiittaa lukijoita tasta vuodesta.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
5 comments:
Kiitos sinulle. Tämä on ollut mulle ehdottomasti mielenkiintoisin blogi kuluneen vuoden aikana. Osasit pukea sanoiksi monta havaintoa Japanista, johon en olisi itse pystynyt (tai rohjennut). Välillä tuntui olevan vaiketa, mutta hyvin selvisit kuten olettaa saattoi!
Nyt sitten odottamaan sitä kaiken päättävää kulttuurishokkimerkintää. ;)
ude tuossa yllä tiivisti aika hyvin sen, mitä minäkin tänne tulin sanomaan. Kiitos siis myös minulta! Ajatuksiasi ja havaintojasi on ollu todella mielenkiintoista lukea, usein olen niiden myötä päässyt pohtimaan myös omia Japanin vaihtokokemuksiani hieman uudesta näkökulmasta.
t. koko vuoden kommentoimatta lukenut
Myös samaa mieltä kuin edellä kommentoineet. On ollut jotenkin oudolla tavalla haikean helpottavaa lukea, että jollakin muullakin on samanlaisia ajatuksia Japanista ja japanilaisuudesta kuin itsellä. Välillä tuli sellainen olo, että luojan kiitos en enää ole siellä, mutta sitten heti perään kauhea kaipaus.
Kiitos paljon ja onnea matkaan sitten. Paluushokki on **tun perseestä mutta ruisleipä ja Valio A+ rasvaton jugurtti auttavat aina.
T. myöskin kommentoimatta iät ja ajat vakoillut Anni
Terve ja kiitoksia.
Puolisalaa olen vakoillut mitä elämääsi kuuluu. Japanilainen elämänmeno on auennut ihan uudella tavalla.
Kiitos erinomaisesta blogista.
Kaikessa hiljaisuudessa olen minäkin käynyt tätä blogia lukemassa ja uudet päivitykset tsekkaamassa. Kiitos hienosta blogista! Minulla on ollut hauskaa lukea tätä ja kirjoituksesi ovat olleet kovin ajatuksia herättäviä. Tätyy sanoa, että itselläkin on vähän haikea olo, kun lopetat. Ehkä elän jotan kanssashokkia nyt kun jätät blogin ja olet palannut Japanin maisemista takaisin kotiSuomeen. Toivottavasti tosiaan jakselet kirjoitella joitakin jälkiajatuksia Suomesta käsin, niin hyvät hyvät kuin huonot fiilikset. Niitä olisi mukava päästä lukemaan vielä reissusi jälkeenkin. (:
-S
Post a Comment