koetehtävistä poimittua:
”Hra Hurmuri: Kuinka olisikin ihanaa kävellä Shijolla käsi kädessä tyttöystävän kanssa!
Hra Laiskuri: Totta! Taidankin mennä heti tänä iltana.
Opettaja Pelkonen: Mutta ensin on suoriuduttava loppukokeista. Siihen asti, että olette omaksuneet läpipääsyyn riittävät tiedot, minä hoidan seurustelun tyttöystävän
a) sijasta b) siasta c) sijaan d) siaan”
Jäin miettimään eilistä sanomalehtikoetta. Monet tehtävät olivat sellaisia, että niihin olisi ollut mahdoton vastata, jos ei olisi lukenut kurssilla käsiteltyä aineistoa. Riippumatta siitä kuinka hyvin osaa japania. Mutta jos valittaisin asiasta kurssin opettajalle, tämä luultavasti hämmentyisi ja kysyisi, miksi kokeesta pitäisi saada hyvä arvosana, jos siihen ei kerran ole lukenut.
Olen itse tottunut ajattelemaan, että kielikurssien kokeiden tarkoitus on mitata kielitaitoa, ei sitä miten paljon opiskelija on päntännyt edellisenä iltana. Opiskellaan elämää varten, kuten lentävä lause sanoo. Suomalaisen näkökulmasta sanomalehtikurssilla opittava oikeassa elämässä hyödyllinen (ainakin jos asuu Japanissa tai on Japanin tutkija tai muuten kiinnostunut japanilaisesta mediasta) taito on kyky lukea japaninkielistä sanomalehtitekstiä. Yksittäisten artikkelien sisällön opettelu tuntuu puhtaasti koulua varten opiskelemiselta.
Mutta toisaalta – japanilaisessa yhteiskunnassa on varmasti tärkeä elämäntaito osata osoittaa kunnioitusta toisia kohtaan noudattamalla muotoja, jotka tuntuvat länsimaisesta ihmisestä tyhjiltä ja tarpeettomilta.
*
Kävin tänään viimeistä kertaa tämän yliopiston kuntosalilla. Siellä oli lisäkseni vain kaksi japanilaista tyttöä, joilla oli korviasärkevän korkeat äänet. Toinen tytöistä kirmasi ympäri salia, pysähtyi sitten peilin eteen, nosti paitaansa ja vilautti rintsikoita (ne olivat vaaleanpunaiset).
*
Tässä olisi vielä jäljellä kaksi koepäivää, kolme koetta, muutama pakattava ja lähetettävä laatikko, sayonara paati huomenna, suuri kesäilotulitus Osakassa perjantaina, toinen sayonara paati lauantaina, loppusiivous, huonetarkastus maanantaina, sitten (toivottavasti – en ole hetkeen kuullut mitään siitä tuttavapariskunnasta) taas Osakaan ja tiistaiaamuna koneeseen. Tuntuu niin epätodelliselta.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment