Wednesday 16 July 2008

Rentouttava shoppailu

Ajattelin tänään rentoutua vähän ja mennä ihan yksin ostoksille. Ettei tarvitse hymyillä koko ajan eikä jutella kenellekään, eikä vastailla kaiken maailman kysymyksiin. Tietysti ensimmäisen kaupan myyjä kysyi, mistä olen kotoisin, kuinka kauan olen asunut Japanissa ja onko tämä hiusteni alkuperäinen väri. Sovituskopissa ollessani kuulin kuinka myyjät juttelivat keskenään: ”Onpa se söpö ja puhuu japaniakin!” Siinä sitten menivät shoppailuhalut tämän päivän osalta. Seuraavan kerran vaatekaupassa asioidessani en kyllä osaa mitään muuta kieltä kuin suomea!

Päätin palkita melkein suoritetun Japanin vuoden uudella, paremmalla (ja kalliimmalla) elektronisella sanakirjalla. Siinä on kanji writing pad jonka avulla saatan ehkä jotenkuten selvitä ylihuomisesta ikkyu-preppauskurssin kanji-kokeesta (opettaja on armollinen ja antaa meidän käyttää sanakirjaa, mutta kokeessa on aika kortilla ja siinä kysytään pääasiassa kaikkein kummallisimpia lukutapoja, joten olen hieman pulassa sanakirjalla varustettunakin).

Metrossa kiinnitin ensimmäistä kertaa huomiota Jieitain eli Itsepuolustusjoukkojen värväysjulisteeseen. Siinä oli kuvia univormuissa (ja budo-asuissa) hymyilevistä miehistä ja naisista ja teksti ”平和を、仕事にする!” (”Tee rauhasta työsi!”)

4 comments:

/mek said...

Mutta ajattele kuinka paljon huonommat fiilikset olisi tullut jos ne kaupan tädit olisi puhelleet keskenään, että onpa ruma ja ääntääkin ihan väärin. :D

Oikeasti mä olen kateellinen kun kukaan ei sano mua söpöksi. Viime viikolla kyllä joku sanoi Harrison Fordin näköiseksi, mutta varmaan tarkoitti että näytän 66 vuotiaalta.

Anonymous said...

Sitäpaitsi oikeassahan ne olivat. Ihan söpö :D

Kaisa said...

/mek: Olet oikeassa, pitäisi omaksua positiivisempi asenne! Ja ne myyjät olivat kyllä pikemminkin tyttöjä kuin tätejä...

Anonymous said...

Muistan hyvin saman ärtymyksen Japanissa asuessani... Tuo kummallinen tapa kommentoida toisen ulkonäköä ('onpa söpö!' - ei-söpöä ulkomaalaista ei japanilaisille kai olekaan?), holhoaminen, ylihuolehtiminen, pinnalliset keskustelut... Japanissa on kiva käydä, mutta asua en siellä enää haluaisi.