Juuri nyt ei ole ollut oikein aikaa kirjoittaa. On tapahtunut monta asiaa, joista tekisi mieli kertoa, mutta tarkempi analyysi vaatii aikaa. Joten luettelen lyhyesti pääkohdittain (ja palaan näihin ehkä myöhemmin):
Näin Takarazukan revyyn.
Sain teevälineistön lahjaksi teeseremoniaopettajalta (ihmettelen, miten saan ne särkymättä Suomeen).
Japanilainen tuttavapariskunta, joka asuu Kansain kansainvälisen lentokentän vieressä, kutsui minut luokseen viimeiseksi yöksi. Se tarkoittaisi, ettei tarvitse herätä lähtöaamulla viideltä. Olen niin kiitollinen.
Joskus tuntuu, että japanilaiset eivät koskaan nuku eivätkä koskaan lakkaa jaksamasta hymyillä. Ei vaikka olisi väsynyt ja raskaana ja pahoinvoiva. Koen olevani heikko.
Ehkä palaan analysoimaan näitä asioita tarkemmin, jos ehdin. Huomenna pitäisi "ottaa rennommin", eli käydä salilla, siivota ja kirjoittaa kaksi esseetä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Takarazuka! Mikä esitys se oli? Mä itse olen Japanissa käydessäni nähnyt Oopperan kummituksen takarazuka-version. Siinä oli tinkimättömän jytyä femme-asennetta: Kun kummitus lopulta dramaattisesti riisti kasvoiltaan puolinaamionsa (ja paljasti samalla "järkyttävän ruman" naamansa Christinelle), sillä oli poskessaan kulkevassa arvessakin glitteriä!
Scarlet Pimpernell (eli eikö se ole suomeksi ihan vain Punainen neilikka)?
Meillä oli paikat niin takana, että ilman kiikareita (joita lainasin esityksen aikana yhteensä ehkä 10 min ajan kaveriltani) ei nähnyt mitään tuollaisia yksityiskohtia.
Mutta näkemisen arvoinen se oli. (Ja japanilaiset kaverit ihmettelivät, että kuka hullu matkustaa Kiotosta kaksi tuntia junalla nähdäkseen musikaalin)
Post a Comment