案の定

Torstai-iltana näin erään hotellin pihalla japaninvaahteran, johon oli kiinnitetty muovisia lehtiä. Mitä minä sanoin, mitä minä sanoin? Yövalaistuksessa ne näyttivät yllättävän aidoilta. Osasyy siihen, miksi kaikkein kuuluisimmat ruskankatselupaikat eivät koskettaneet minua niin paljon kuin olisin kuvitellut, oli siinä, että vaahteranlehdet näyttivät niissä ihan liian samanlaisilta kuin kuvissa, ihan liian samanlaisilta kuin muovikopionsa. Mutta japanilaisilla on pitkät perinteet keinotekoisesta luonnosta. Jo Sei Shonagon kirjoittaa kirsikkapuihin kiinnitetyistä tekokukista.

*

Tänään ovikelloani soittivat Jehovan todistajat, ensimmäistä kertaa Japanissa. En ollut tullut ajatelleeksi että täälläkin voi tapahtua sellaista. Huvittavana kulttuurierona sekä minä että jehovat olimme huomattavasti kohteliaampia kuin Suomessa vastaavassa tilanteessa.