Japani ei onnekseni ole toonikieli (epämusikaalisena surkimuksena en luultavasti koskaan opi ääntämään kiinaa kunnolla). Joskus intonaatioon liittyy kuitenkin merkityseroja. Lauseet 詩が好きだ ja 死が好きだ ääntyvät molemmat "shi ga suki da", mutta erilaisilla intonaatioilla (ensimmäisessä tapauksessa äänenkorkeus nousee ensimmäisen tavun, "shi" jälkeen, jälkimmäisessä äänenkorkeus laskee ensimmäisen tavun jälkeen ja nousee uudestaan lopussa olevan "ki"-tavun kohdalla). Ensimmäinen tarkoittaa "pidän runoista", jälkimmäinen "pidän kuolemasta".
Opettajamme mukaan romanttiset (romanchikku) ihmiset pitävät runoista, pelottavat ihmiset kuolemasta.
Minä voisin puolestani sanoa, että romanttiset ihmiset pitävät kuolemasta. Mutta japanin sana romanchikku assosioituu vaaleanpunaisiin sydämiin ja onnellisiin loppuihin eikä sisällä eurooppalaisen romanttisen kaikkia nyansseja. Merkitys jää alkuperäistä ohuemmaksi, kuten näille englannista tulleille lainasanoille usein käy.
Ihmiset, jotka pitävät runoista, pitävät luullakseni yleensä myös kuolemasta. Tarkemmin ajateltuna auttamaton epämusikaalisuuteni siis tuskin aiheuttaa suurempia ongelmia japanin opinnoilleni.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment