Viimeisiä ruskaraportteja

Tuntuu oudolta, että on jo joulukuu. Sää muistuttaa Suomen lokakuuta. Ikkunani takana oleva vaahtera on pudottanut ehkä puolet lehdistään. Tänään siinä oli suunnilleen talitiaisen kokoisia vihreävatsaisia lintuja, jotka syystä tai toisesta nokkivat paljaita oksia.

Eilen kävin Kiyomizudera-temppelissä. Pääsylipussa oli merkki 冬 (fuyu, talvi) ja kuva lumen peittämästä temppelistä. Kiyomizudera on yksi suosituimmista ruskankatselupaikoista, mutta eilen siellä ei ollut enää kovinkaan paljon ihmisiä. Olen huomannut, että käy kuten teeseremoniatäti ennusti - monien vaahteroiden lehdet putoavat ennen kuin ne ovat muuttuneet kunnolla punaisiksi, jotkut jo vihreinä. Aiemmin ylistin Japanin syksyn asteittaisuutta. Nyt tulin ajatelleeksi, että olisi ollut hienoa nähdä temppelin puutarha siten, että kaikki puut olisivat olleet ruskaväreissään yhtä aikaa. En tiedä, ovatko Japanin syksyt aina olleet tällaisia vai johtuuko tämäkin ilmastonmuutoksesta.

Jos paras aika tulla katsomaan kirsikankukkia on silloin kun ne ovat juuri pudonneet, saman luulisi pätevän vaahteranlehtiinkin. En silti kokenut niin voimakkaasti kuin olisin toivonut. Yritin kuvitella, miltä lehdet näyttivät heti putoamisen jälkeen, kuinka ne peittivät maan punaisista, keltaisista ja oransseista tähdistä koostuvana mattona ja kelluivat värikkäinä lammen pinnalla. Nyt ne näyttivät pikemminkin roskalta joka esti näkemästä aluskasvillisuutta kunnolla. Aika lailla samalta kuin kuolleet lehdet Suomessa lokakuun lopulla.

Oikeastaan parhaat ruskakokemukseni ovat olleet keisarillisessa puistossa tai jokirannoilla, ei näissä kovasti mainostetuissa temppeleissä. Ehkä siksi, että temppeleissä on monesti jotenkin epätodellinen tunnelma. Joskus niiden puutarhat tuntuvat korostetun keinotekoisilta (ja keinotekoisia ne tietysti ovatkin). Tai ehkä siksi, että temppeleihin tullaan varta vasten ruskaa katsomaan (puhumatta siitä, että ne ovat usein tupaten täynnä ihmisiä), eikä kokemus ole samalla tavoin spontaani kuin silloin jos sattumalta näkee jonkin kauniin puun.

*

Olen jälleen väsynyt koko ajan. Jos tuuletan, sisälle tulee hirvittävän kylmä ja jos sisällä on hirvittävän kylmä, haluan vain käpertyä sähköhuovan alle nukkumaan. Jos en tuuleta, aivot eivät pysy hereillä kun ei ole raitista ilmaa. Jos säädän ilmastoinnin lämmitykselle, tulee vielä tunkkaisempaa.