Törmäsin maanantaina Kita no Tenmangu –pyhätöllä keski-ikäiseen japanilaiseen naiseen, joka pyrki käyttämään mahdollisimman paljon englantia minulle puhuessaan, vaikka puhuin tälle japania. Koska nainen osasi hyvin, hyvin vähän englantia, hän puhui käytännössä japania, josta korvasi mahdollisimman monta sanaa lainasanoilla (joista en pidä ja joita minun on itse asiassa monesti vaikeampi ymmärtää kuin japaninkielisiä sanoja). Se johti mm. sanan Nihon (tai Nippon) korvaamiseen sanalla Japan: Itsu Japan e kimashitaka?
Samana päivänä ostin käytetyn kimonon. Myyjä kyseli, miksi haluan ostaa kimonon (varma en voi tietenkään olla, mutta intuitioni sanoo ettei kysymystä olisi esitetty japanilaiselle ostajalle). Tajusin, että en tiedä mitään japaninkielisiä ilmauksia, joiden merkitys olisi ”huvin vuoksi” tai ”muuten vain”. En harrasta japanilaisia perinnetaiteita tai mitään muutakaan, missä oikeasti tarvitsisin kimonoa. Tietysti minulla on omat syyni kimonon ostoon, mutta en mielelläni selostaisi niitä myyntikojulla. Joskus tuntuu että yksityisyyden tarpeeni kasvaa välillä naurettaviin mittoihin täällä missä yksityisyyden varjelemiseksi on nähtävä niin paljon enemmän vaivaa kuin Suomessa. Olisi pitänyt sanoa ”Koska pidän kimonoista” tai ”Koska se on kaunis”, mutta häkellyin niin että en osannut sanoa mitään. Ehkä osaan olla fiksumpi sitten kun lähden etsimään kimonooni sopivaa obia (eli sellaista leveää vyötä) ja muuta tilpehööriä.
Thursday 28 February 2008
Tuesday 26 February 2008
Vuoren jumala
Tuli käytyä Kurama-vuorella, jolla on shinto-pyhättö jos toinenkin. Portilla jaettu esite sisältää tiukkoja faktoja: ”More than six million years ago, Mao-son (the great king of the conquerors of evil and the spirit of the earth) descended upon Mt. Kurama from Venus, with the great mission of the salvation of mankind. Since then, Mao-son’s powerful spirit governing the development and evolution not only of mankind but of all living things on Earth has been emanating from Mt. Kurama and a priest named Gantei received the spiritual transmission.”
Monday 25 February 2008
Alusvaatevallankumous
Hiljattain silmiini osui japanilaisen tavaratalon alusvaatekatalogi. Mallien asennot olivat huomattavasti eroottisempia kuin suomalaisissa alusvaatemainoksissa. Itse alusvaatteita tuskin löytäisi suomalaisesta tavaratalosta (seksikaupasta ehkä, mutta ei kaikkia välttämättä sieltäkään). Mainittakoon esimerkkinä alushousut, joissa oli vaaleanpunaista turkista. Katalogin hepenet oli jaoteltu baddo garu (bad girl) ja guddo garu (good girl) -tyylisiin. Ironisesti alushousuista käytettiin termiä sanitary shorts (sitä ei ollut japanisoitu, vaan se oli kirjoitettu sellaisenaan, latinalaisilla kirjaimilla englanniksi).
Japanilaiset tytöt ohittivat mustat alusvaatteet (joita minä olisin voinut ostaa) tylsinä. Sen sijaan valkoiset alusvaatteet, joissa oli mustia pilkkuja ja vaaleanpunaista pitsiä, olivat kawaii, söpöjä. Punaiset alusvaatteet taas olivat liian rivoja. Aika kulttuurisidonnaista varmasti, mistä pitää. Asuntolamme italialaisen mielestä leopardikuvioiset alusvaatteet olivat kaikkein parhaita.
Yksi japanilaisista tytöistä (21-vuotias) selaili katalogia ja kikatteli. Puheiden perusteella vaikutti siltä, ettei tyttöparka ollut koskaan ennen nähnyt stringejä. Hän myös kummasteli, miksi kukaan haluaisi käyttää katalogiin listattua pientä harsohametta - siitähän näkyy läpi kaikki. Katalogin viimeiset sivut oli varattu sisäkkö- ja sairaanhoitaja-asuille. Nähdessään ne tyttö hihkaisii iloisesti: "Eiväthän nuo ole alusvaatteita, nuo ovat aikuisten leikkiasuja!" Aina en ole varma, mikä on aitoa lapsellisuutta ja mikä teeskenneltyä viattomuutta (tai edes mikä niiden ero on).
Venäläissyntyinen tyttö kertoi valitsevansa rintaliivien värin niin että se sopii muihin vaatteisiin (olettaen että olkaimet näkyvät paidan alta tai kaula-aukosta). Niinhän me Euroopassa yleensä teemme (ainakin jos jaksamme olla huolellisia).Japanilaiset hämmästelivät ja sanoivat että aika fiksua mutta en ole koskaan tullut itse ajatelleeksi. Eivät kai, kun Japanissa ei ole tapana esitellä rintsikoita. Spagettiolkainmekkojakin pidetään yleensä T-paidan päällä. Jos paidassa on avoin kaula-aukko, sen alle sitävastoin laitetaan muiden vaatteiden kanssa yhteen sopiva alustoppi, jonka pitsireuna yltää monesti solisluun kuoppaan asti.
Alusvaatekatalogia silmäillessä tuli mietittyä sitä, kuinka tämä yhteiskunta on toisaalta ihan hirveän konservatiivinen, mutta kuinka seksi on toisaalta paljon näkyvämmin katukuvassa kuin Suomessa. Yliopiston kirjasto on täynnä nuoria naisia todella lyhyissä hameissa ja piikkikorkosaappaissa, eivätkä seksibaarien sisäänheittäjät emmi huudella kadulla potentiaalisille asiakkaille. Mutta ei siinä tarkemmin ajateltuna taida olla mitään ihmeellistä. Myös Tsekissä (missä vietin puoli vuotta keväällä 2004) ollaan seksuaalisuuden suhteen konservatiivisempia kuin Suomessa, mutta mainoksissa näkyy enemmän paljasta pintaa. Monesti konservatiiviseen kulttuuriin liittyy epätasa-arvoisuus ja kaksinaismoraali. Se, että naisia halutaan "suojella" on usein kääntöpuoli sille, että nainen (miehiä eroottisissa asetelmissa näkee täällä harvoin) todellakin nähdään seksiobjektina.
Japanilaiset tytöt ohittivat mustat alusvaatteet (joita minä olisin voinut ostaa) tylsinä. Sen sijaan valkoiset alusvaatteet, joissa oli mustia pilkkuja ja vaaleanpunaista pitsiä, olivat kawaii, söpöjä. Punaiset alusvaatteet taas olivat liian rivoja. Aika kulttuurisidonnaista varmasti, mistä pitää. Asuntolamme italialaisen mielestä leopardikuvioiset alusvaatteet olivat kaikkein parhaita.
Yksi japanilaisista tytöistä (21-vuotias) selaili katalogia ja kikatteli. Puheiden perusteella vaikutti siltä, ettei tyttöparka ollut koskaan ennen nähnyt stringejä. Hän myös kummasteli, miksi kukaan haluaisi käyttää katalogiin listattua pientä harsohametta - siitähän näkyy läpi kaikki. Katalogin viimeiset sivut oli varattu sisäkkö- ja sairaanhoitaja-asuille. Nähdessään ne tyttö hihkaisii iloisesti: "Eiväthän nuo ole alusvaatteita, nuo ovat aikuisten leikkiasuja!" Aina en ole varma, mikä on aitoa lapsellisuutta ja mikä teeskenneltyä viattomuutta (tai edes mikä niiden ero on).
Venäläissyntyinen tyttö kertoi valitsevansa rintaliivien värin niin että se sopii muihin vaatteisiin (olettaen että olkaimet näkyvät paidan alta tai kaula-aukosta). Niinhän me Euroopassa yleensä teemme (ainakin jos jaksamme olla huolellisia).Japanilaiset hämmästelivät ja sanoivat että aika fiksua mutta en ole koskaan tullut itse ajatelleeksi. Eivät kai, kun Japanissa ei ole tapana esitellä rintsikoita. Spagettiolkainmekkojakin pidetään yleensä T-paidan päällä. Jos paidassa on avoin kaula-aukko, sen alle sitävastoin laitetaan muiden vaatteiden kanssa yhteen sopiva alustoppi, jonka pitsireuna yltää monesti solisluun kuoppaan asti.
Alusvaatekatalogia silmäillessä tuli mietittyä sitä, kuinka tämä yhteiskunta on toisaalta ihan hirveän konservatiivinen, mutta kuinka seksi on toisaalta paljon näkyvämmin katukuvassa kuin Suomessa. Yliopiston kirjasto on täynnä nuoria naisia todella lyhyissä hameissa ja piikkikorkosaappaissa, eivätkä seksibaarien sisäänheittäjät emmi huudella kadulla potentiaalisille asiakkaille. Mutta ei siinä tarkemmin ajateltuna taida olla mitään ihmeellistä. Myös Tsekissä (missä vietin puoli vuotta keväällä 2004) ollaan seksuaalisuuden suhteen konservatiivisempia kuin Suomessa, mutta mainoksissa näkyy enemmän paljasta pintaa. Monesti konservatiiviseen kulttuuriin liittyy epätasa-arvoisuus ja kaksinaismoraali. Se, että naisia halutaan "suojella" on usein kääntöpuoli sille, että nainen (miehiä eroottisissa asetelmissa näkee täällä harvoin) todellakin nähdään seksiobjektina.
Saturday 23 February 2008
Naisten hommaa
Tänään on tuullut julmetusti, puut heiluivat edestakaisin. Ajattelin ensin, että ne näyttivät vappuhuiskilta, mutta tajusin sitten että oksat ovat kuin keuhkoihin menevät verisuonet. Myöhemmin iltapäivällä alkoi tulla lunta (täällä minä istun sähköhuopaani kääriytyneenä ja kadun, että menin sanomaan mitään keväästä - lämpömittari näyttää 14 astetta). Mitä kiinalainen runoilija sanoikaan luumunkukista?
*
Japanissa suurin osa sukellusopettajista on naisia. Kuulemani mukaan Japani on myös ainoa maa maailmassa, jossa yli puolet sukellusharrastajista on naisia. Ehkä se liittyy perinteisiin. Ama-sukeltajat, jotka ovat sukeltaneet merestä ruokaa ja helmiä, ovat kautta aikojen olleet naisia. Käytäntönä on ollut, että mies ohjaa venettä ja vaimo sukeltaa. Tätä on perusteltu sillä, että naisen fysiologia sopii paremmin sukeltamiseen (naisen ruumiissa on enemmän rasvaa, mikä auttaa pysymään lämpimänä vedessä).
Voisin kuvitella jonkun feministisen teoreetikon sanovan, että vaarallinen työ teetetään naisilla, koska näiden katsotaan olevan uhrattavissa. Toisaalta uskoisin, että kulttuuriympäristössä, jossa naiset suorittavat elannon hankkimiseen liittyvän taitoa vaativan ja vaarallisen työn, näiden arvostus melkein pakostakin nousee. Käsittääkseni etniset yhteisöt, joiden pääasiallisena elinkeinona on ollut sukeltaminen, ovat olleet verrattain tasa-arvoisia suhteessa muuhun Japaniin.
*
Näin tänään kahvilassa kolmen tytön seurueen ja ajattelin että ovatpa suomalaisen näköisiä. Ei aikaakaan, kun yksi jo sanoikin selvällä suomella: "Mä vaan haluaisin jonkun, joka nukkuisi mun vieressä."
*
Kyltti tienvarressa Okinawalla: Man working 80 m ahead
*
Japanissa suurin osa sukellusopettajista on naisia. Kuulemani mukaan Japani on myös ainoa maa maailmassa, jossa yli puolet sukellusharrastajista on naisia. Ehkä se liittyy perinteisiin. Ama-sukeltajat, jotka ovat sukeltaneet merestä ruokaa ja helmiä, ovat kautta aikojen olleet naisia. Käytäntönä on ollut, että mies ohjaa venettä ja vaimo sukeltaa. Tätä on perusteltu sillä, että naisen fysiologia sopii paremmin sukeltamiseen (naisen ruumiissa on enemmän rasvaa, mikä auttaa pysymään lämpimänä vedessä).
Voisin kuvitella jonkun feministisen teoreetikon sanovan, että vaarallinen työ teetetään naisilla, koska näiden katsotaan olevan uhrattavissa. Toisaalta uskoisin, että kulttuuriympäristössä, jossa naiset suorittavat elannon hankkimiseen liittyvän taitoa vaativan ja vaarallisen työn, näiden arvostus melkein pakostakin nousee. Käsittääkseni etniset yhteisöt, joiden pääasiallisena elinkeinona on ollut sukeltaminen, ovat olleet verrattain tasa-arvoisia suhteessa muuhun Japaniin.
*
Näin tänään kahvilassa kolmen tytön seurueen ja ajattelin että ovatpa suomalaisen näköisiä. Ei aikaakaan, kun yksi jo sanoikin selvällä suomella: "Mä vaan haluaisin jonkun, joka nukkuisi mun vieressä."
*
Kyltti tienvarressa Okinawalla: Man working 80 m ahead
Friday 22 February 2008
Haja-ajatuksia
Aluksi pari korjausta aiempaan tekstiin (parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja kiitokset virheistä huomauttaneille!). Ensinnäkin, laitesukelluksessa käytettävät ilmasäiliöt ovat paineilmapulloja, ei happipulloja. Niissä on paineistettuna ihan tavallista hengitysilmaa, josta vain n. 20% on happea. Toisekseen Kanada, Britannia ja Australia ovat jo ilmeisesti siirtyneet metriseen järjestelmään ainakin lämpötilojen ja pituuksien osalta (tosin olen kyllä täällä kuullut australialaisten käyttävän fahrenheiteja lämpötiloista puhuessaan).
*
Tänään heräsin siihen, että kuulin jostakin epämääräisen kaukaa ovikellon ja sen jälkeen ihan kuin kanrinin-täti olisi sanonut "Kaisa-san". En ollut ihan varma, olinko unessa vai valveilla kun huoneen ovi jo aukesikin ja sisään tuli palohälyttimiä tarkastava mies. Ilmeisesti tästä oli tiedotettu etukäteen japaninkielisillä lapuilla hissin seinässä (käytän yleensä portaita). Nolotti, kun olin ihan puolipukeissani ja kämpässäkin oli kauhea kaaos. Sentään se mies oli nuori ja hyvännäköinen (ja niin anteeksipyytelevä että nolostuin lisää).
*
On muuten aika jännää, että veden alla voi puhaltaa suustaan ilmarenkaita (ei sikäli, että osaisin itse sitä tehdä). Hassua, miten sukeltaessa ihan eri tavalla tiedostaa sen, että hengittäminen on elintärkeää. Tuntuu ilmiselvältä, että niin merkittävää perustoimintoa hallitsemalla voi parantaa elämänlaatuaan monessa suhteessa.
Olen varmaan pilalle sivistetty, kun minulle aiheutti lievän kulttuurishokin japanilainen sukellusopettajani, joka neuvoi että (vuokralla olevaan!) märkäpukuun voi ihan hyvin pissata, vaikka kadullakin. Aiemmin olen valittanut, että japanilaiset ovat luonnosta vieraantuneita. Ilmeisesti mikään ei koskaan voi olla hyvin.
*
Näköjään elokuvateatterin vessassa on miesten puolellakin vauvahoitopöytä (tai siltä opaskyltit vaikuttivat). Vähemmän ilahduttavaa on ehkä se että ainakin naisten puolella katsottiin tarpeelliseksi huomauttaa, että lastenistuin ei ole tuhkakuppi.
*
Ilmassa on kevättä. Luumut kukkivat. Ja sisällä on pääsääntöisesti yli 15 astetta! Odotan päivää, jona voin luopua sähköhuovastani.
*
Tänään heräsin siihen, että kuulin jostakin epämääräisen kaukaa ovikellon ja sen jälkeen ihan kuin kanrinin-täti olisi sanonut "Kaisa-san". En ollut ihan varma, olinko unessa vai valveilla kun huoneen ovi jo aukesikin ja sisään tuli palohälyttimiä tarkastava mies. Ilmeisesti tästä oli tiedotettu etukäteen japaninkielisillä lapuilla hissin seinässä (käytän yleensä portaita). Nolotti, kun olin ihan puolipukeissani ja kämpässäkin oli kauhea kaaos. Sentään se mies oli nuori ja hyvännäköinen (ja niin anteeksipyytelevä että nolostuin lisää).
*
On muuten aika jännää, että veden alla voi puhaltaa suustaan ilmarenkaita (ei sikäli, että osaisin itse sitä tehdä). Hassua, miten sukeltaessa ihan eri tavalla tiedostaa sen, että hengittäminen on elintärkeää. Tuntuu ilmiselvältä, että niin merkittävää perustoimintoa hallitsemalla voi parantaa elämänlaatuaan monessa suhteessa.
Olen varmaan pilalle sivistetty, kun minulle aiheutti lievän kulttuurishokin japanilainen sukellusopettajani, joka neuvoi että (vuokralla olevaan!) märkäpukuun voi ihan hyvin pissata, vaikka kadullakin. Aiemmin olen valittanut, että japanilaiset ovat luonnosta vieraantuneita. Ilmeisesti mikään ei koskaan voi olla hyvin.
*
Näköjään elokuvateatterin vessassa on miesten puolellakin vauvahoitopöytä (tai siltä opaskyltit vaikuttivat). Vähemmän ilahduttavaa on ehkä se että ainakin naisten puolella katsottiin tarpeelliseksi huomauttaa, että lastenistuin ei ole tuhkakuppi.
*
Ilmassa on kevättä. Luumut kukkivat. Ja sisällä on pääsääntöisesti yli 15 astetta! Odotan päivää, jona voin luopua sähköhuovastani.
Wednesday 20 February 2008
Kolonialismia ja pasifismia
Okinawalla ollessani kävin Shurin linnassa (tai oikeastaan sen rekonstruktiossa - alkuperäinen linna tuhoutui toisessa maailmansodassa), jossa Ryukyun saarivaltakunnan kuninkaat asuivat. Esittelyteksteissä kerrottiin melko yksityiskohtaisesti kuningaskunnan historiasta. Ryukyun hallitsijat oli lueteltu aina viimeiseen, 1800-luvun lopulla hallinneeseen kuninkaaseen asti. Mutta missään ei kerrottu, milloin ja miksi kuningaskunta lakkasi olemasta. Viimeisestä kuninkaasta hypättiin suoraan toisen maailmasodan loppuun, jolloin linna tuhoutui.
Meiji-hallitus liitti Ryukyuun saaret Japaniin vuonna 1879. Samalla monarkia lopetettiin ja japanilaiset instituutiot (mm. japanilainen koulutusjärjestelmä, jonka kouluissa oli pakko puhua japania) otettiin käyttöön Okinawalla. Tästä museossa ei mainittu mitään. Okinawalta kotoisin oleva naapurini luuli Japanin valloittaneen saaret toisessa maailmansodassa.
Usein sodanaikainen Japani esitetään historiankirjoituksessa totalitaristisena, kolonialistisena (ja moraalisesti pahana) valtiona, jonka sotilaallinen toiminta johtaa lopulta hirvittävään rangaistukseen kahden ydinpommin muodossa. Pommit ja ehdoitta antautuminen ovat väistämätön päätepiste tietynlaiselle kehityskululle. Niiden jälkeen Japani muuttuu pasifistiseksi valtioksi, jolla ei ole mitään yhteyttä militaristiseen menneisyyteen. Aiemmin sotilasuniformuissa poseerannut keisari Hirohito kuljeskelee valokuvissa olkihattu päässä rannalla, rauhaa rakastavana.
Tavallaan Okinawan voi ajatella olevan viimeinen jäljellä oleva ripe Japanin kolonialismista. Toisaalta siellä olevat amerikkalaiset tukikohdat ovat muistutus häviöstä sodassa ja sitä seuranneesta maailmanjärjestyksestä. Okinawalla on helppo muistaa, mistä Japanin "pasifismi" on alunperäin lähtöisin - sodan voittaneen USA:n vaatimasta uudesta perustuslaista. Sopiikin ihmetellä, miksi pasifistisen valtion alueella on Tyynenmeren alueen suurin lentotukikohta.
Meiji-hallitus liitti Ryukyuun saaret Japaniin vuonna 1879. Samalla monarkia lopetettiin ja japanilaiset instituutiot (mm. japanilainen koulutusjärjestelmä, jonka kouluissa oli pakko puhua japania) otettiin käyttöön Okinawalla. Tästä museossa ei mainittu mitään. Okinawalta kotoisin oleva naapurini luuli Japanin valloittaneen saaret toisessa maailmansodassa.
Usein sodanaikainen Japani esitetään historiankirjoituksessa totalitaristisena, kolonialistisena (ja moraalisesti pahana) valtiona, jonka sotilaallinen toiminta johtaa lopulta hirvittävään rangaistukseen kahden ydinpommin muodossa. Pommit ja ehdoitta antautuminen ovat väistämätön päätepiste tietynlaiselle kehityskululle. Niiden jälkeen Japani muuttuu pasifistiseksi valtioksi, jolla ei ole mitään yhteyttä militaristiseen menneisyyteen. Aiemmin sotilasuniformuissa poseerannut keisari Hirohito kuljeskelee valokuvissa olkihattu päässä rannalla, rauhaa rakastavana.
Tavallaan Okinawan voi ajatella olevan viimeinen jäljellä oleva ripe Japanin kolonialismista. Toisaalta siellä olevat amerikkalaiset tukikohdat ovat muistutus häviöstä sodassa ja sitä seuranneesta maailmanjärjestyksestä. Okinawalla on helppo muistaa, mistä Japanin "pasifismi" on alunperäin lähtöisin - sodan voittaneen USA:n vaatimasta uudesta perustuslaista. Sopiikin ihmetellä, miksi pasifistisen valtion alueella on Tyynenmeren alueen suurin lentotukikohta.
Tuesday 19 February 2008
Kotona
Olipa outoa palata tänne Kiotoon. Huoneeni tuntui kliiniseltä, vaikka en muka ehtinyt kunnolla siivota ennen lähtöäni. Lisäksi huomasin, että sukellushanskoissa (ostin sellaiset Okinawalta), uimapuvussa, pyyhkeessä ja märissä sukissa on outo haju, johon olin lakannut kiinnittämästä huomiota matkan aikana.
Pitää toivoa, että tuliaiset ovat oikeanlaisia ja niitä on riittävän paljon. Täällä Japanissa on sellainen tapa, että matkoilta tuodaan tuliaisia naapureille. Tavallaanhan se on mukavaa toisten ihmisten huomioimista, mutta alkaa äkkiä tuntua ärsyttävältä silloin, kun pitäisi itse kiireessä etsiä niitä tuliaisia (ne eivät saa olla mitä tahansa, vaan niiden pitäisi olla esim matkakohteelle tyypillisiä makeisia, joita ei saa mistään muualta). Olisin ihan mielelläni saamatta tuliaisia, jos minunkaan ei tarvitsisi niitä ostaa. Lisäksi tunnen oloni aina jotenkin vaivaantuneeksi viedessäni lahjoja puolitutuille naapureille (ja oikeastaan myös näiden tuodessa niitä minulle).
Oikeaoppisesti tuliaisia pitäisi tuoda lyhyiltäkin matkoilta. Kuten vaikka silloin, jos tekee päiväreissun Kobeen (mikä on hieman sama kuin kävisi Turusta Tampereella). Eräs kaverini sanoi, ettei kerro kämppiksilleen (jotka ovat aasialaisia) lyhyistä reissuista, jotta ei joutuisi ajattelemaan tuliaisia.
Pitää toivoa, että tuliaiset ovat oikeanlaisia ja niitä on riittävän paljon. Täällä Japanissa on sellainen tapa, että matkoilta tuodaan tuliaisia naapureille. Tavallaanhan se on mukavaa toisten ihmisten huomioimista, mutta alkaa äkkiä tuntua ärsyttävältä silloin, kun pitäisi itse kiireessä etsiä niitä tuliaisia (ne eivät saa olla mitä tahansa, vaan niiden pitäisi olla esim matkakohteelle tyypillisiä makeisia, joita ei saa mistään muualta). Olisin ihan mielelläni saamatta tuliaisia, jos minunkaan ei tarvitsisi niitä ostaa. Lisäksi tunnen oloni aina jotenkin vaivaantuneeksi viedessäni lahjoja puolitutuille naapureille (ja oikeastaan myös näiden tuodessa niitä minulle).
Oikeaoppisesti tuliaisia pitäisi tuoda lyhyiltäkin matkoilta. Kuten vaikka silloin, jos tekee päiväreissun Kobeen (mikä on hieman sama kuin kävisi Turusta Tampereella). Eräs kaverini sanoi, ettei kerro kämppiksilleen (jotka ovat aasialaisia) lyhyistä reissuista, jotta ei joutuisi ajattelemaan tuliaisia.
Monday 18 February 2008
Kuriositeettina
Taidanpa viela mainita esimerkkina sukelluskurssin teoriakokeen naurettavasta kysymyksesta seuraavan: "Hyvassa sukelluskunnossa pysyy parhaiten A) kaymalla saannollisesti lenkilla B) pelaamalla tennista C) uimalla saannollisesti rapylat jalassa D) harrastamatta mitaan liikuntaa."
Viimeinen matkapaiva onnistui mainiosti
Hammastyttavaa, kuinka paljon enemman sita ehtii nahda, jos lahtee liikkeelle jo puoli kahdeksalta aamulla (ja jos kaytossa on auto). Yksi lapsuuden haaveistani oli nahda tippukiviluola, nyt se on toteutettu (koralliriutalla sukeltaminen ei koskaan kuulunut haaveisiini, ehka se tuntui liian vaaralliselta). Lisaksi nain linnanraunioita, muinaisen palvontapaikan, Okinawan kulttuurikeskuksen ja kiinalaisen puutarhan. Tormasin matkalla ehka kuusikymppiseen amerikkalaiseen naiseen, joka oli 70-luvun alussa matkustanut yksin Japanista (vietettyaan taalla kaksi vuotta) laivalla Vladivostokiin ja sielta junalla Neuvostoliiton halki Suomeen. Nainen vaitti KGB:n alkaneen tarkkailla hanta matkalla.
Sunday 17 February 2008
Ja edelleenkin!
Sain sen kortin (mutta en tieda uskaltaisinko silti sukeltaa ilman opettajaa)! Eilen oli rehellisesti sanottuna sellainen olo, etten halua ikina enaa sukeltaa (tai edes puhua opettajalleni). Tana aamunakin ajatus sukeltamisesta ahdisti niin etten olisi halunnut nousta sangysta. Mutta minulla oli lopulta niin hauskaa, etta maksoin lisaa rahaa ja tein ylimaaraisen sukelluksen!
Osittain se johtui saasta (oli lamminta ja tyynta, eika veteen meneminen ja sielta poistuminen ollut samanlaista aallokkoa vastaan taistelemista kuin eilen), osittain siita etta enaa ei ollut jaljella pakollisia harjoitteita ja testeja, joten saatoin rauhassa keskittya itse sukeltamiseen ja katsella varikkaita kaloja ja koralleja. Ja lopuksi opettaja vei minut siistiin vedenalaiseen luolaan!
Kaiken lisaksi tapasin walesilaisen sukeltajan, joka on taalla yksin lomamatkalla ja lupasi vieda minut huomenna vuokra-autollaan katselemaan nahtavyyksia (mika on aika helpotus, koska bussit ovat kasittamattoman hitaita eika ajatus kymmenien kilometrien pyorailysta houkuttele juuri talla hetkella).
Teoriakokeen kysymykset olivat suurimmaksi osaksi tavalla tai toisella tyhmia. Paitsi etta osa kysymyksista oli naurettavan helppoja, kokeessa kysyttiin suunnilleen jokainen luku, joka kirjassa oli mainittu (onneksi olin tajunnut opetella ne, koska kokeessa kysyttavat asiat oli painettu kirjassa erivariselle pohjalle). Mutta menetin yhden pisteen siita, etten muistanut onko ilmassa typpea vahan yli vai vahan alle 80%...
Lisaksi koe oli suunniteltu englantia puhuville ihmisille, joten kaikki yksikot olivat vaarassa jarjestelmassa. Metrijarjestelman yksikot oli kylla merkitty sulkeisiin, mutta tehtavissa, joissa joutui kayttamaan sukellustaulukkoja, vastaus riippui usein siita, kayttiko jalkoja vai metreja (oli aika helppo arvata etta oikea vastaus tulee jos kayttaa jalkoja - etenkin kun tehtavat olivat monivalintaa). Periaatteessa syvyydet joita ei ole merkitty taulukkoon, pitaisi aina pyoristaa ylospain. Taulukkoon on kuitenkin merkitty kaikki syvyydet seka jaloissa etta metreissa natteina tasalukuina (jolloin syvyydet eivat tietenkaan ihan tasmaa). Monissa koetehtavissa oli otettu suoraan taulukkoon merkitty tasaluku jaloissa ja muutettu se oikeaoppisesti metreiksi, jolloin tulos saattoi olla esim 18,2 metria, joka ylospain pyoristettyna menisikin taulukon seuraavaan sarakkeeseen...
Osittain se johtui saasta (oli lamminta ja tyynta, eika veteen meneminen ja sielta poistuminen ollut samanlaista aallokkoa vastaan taistelemista kuin eilen), osittain siita etta enaa ei ollut jaljella pakollisia harjoitteita ja testeja, joten saatoin rauhassa keskittya itse sukeltamiseen ja katsella varikkaita kaloja ja koralleja. Ja lopuksi opettaja vei minut siistiin vedenalaiseen luolaan!
Kaiken lisaksi tapasin walesilaisen sukeltajan, joka on taalla yksin lomamatkalla ja lupasi vieda minut huomenna vuokra-autollaan katselemaan nahtavyyksia (mika on aika helpotus, koska bussit ovat kasittamattoman hitaita eika ajatus kymmenien kilometrien pyorailysta houkuttele juuri talla hetkella).
Teoriakokeen kysymykset olivat suurimmaksi osaksi tavalla tai toisella tyhmia. Paitsi etta osa kysymyksista oli naurettavan helppoja, kokeessa kysyttiin suunnilleen jokainen luku, joka kirjassa oli mainittu (onneksi olin tajunnut opetella ne, koska kokeessa kysyttavat asiat oli painettu kirjassa erivariselle pohjalle). Mutta menetin yhden pisteen siita, etten muistanut onko ilmassa typpea vahan yli vai vahan alle 80%...
Lisaksi koe oli suunniteltu englantia puhuville ihmisille, joten kaikki yksikot olivat vaarassa jarjestelmassa. Metrijarjestelman yksikot oli kylla merkitty sulkeisiin, mutta tehtavissa, joissa joutui kayttamaan sukellustaulukkoja, vastaus riippui usein siita, kayttiko jalkoja vai metreja (oli aika helppo arvata etta oikea vastaus tulee jos kayttaa jalkoja - etenkin kun tehtavat olivat monivalintaa). Periaatteessa syvyydet joita ei ole merkitty taulukkoon, pitaisi aina pyoristaa ylospain. Taulukkoon on kuitenkin merkitty kaikki syvyydet seka jaloissa etta metreissa natteina tasalukuina (jolloin syvyydet eivat tietenkaan ihan tasmaa). Monissa koetehtavissa oli otettu suoraan taulukkoon merkitty tasaluku jaloissa ja muutettu se oikeaoppisesti metreiksi, jolloin tulos saattoi olla esim 18,2 metria, joka ylospain pyoristettyna menisikin taulukon seuraavaan sarakkeeseen...
Saturday 16 February 2008
Edelleen hengissa
Olen edelleen hengissa. Kylman takia onnistuin sukeltamaan tanaan vain kaksi kertaa, eli kuitenkin viela yksi sukellus huomenna. Saa nahda, saanko korttia. Nostekontrollin kanssa on viela hirveasti ongelmia (toisin sanoen minun on vaikea paasta pohjaan), en oikein hallitse hengitystani. Tuntuu, etta opettajani on ihan turhautunut minuun (ja japanilaisen luonnonlapsen opetettavana olemisessa on ollut tietty kulttuurishokki, vaikka opetuskielena onkin englanti). Mutta sentaan olen nahnyt koralleja ja varikkaita kaloja, ja tanaan kivikalan (en ole varma, onko tama oikea termi - englanniksi se on stone fish - sen puolustusmekanismi on maata pohjassa ja nayttaa kivelta, lisaksi se on kovasti myrkyllinen).
Friday 15 February 2008
Elossa
Halusin vain nopeasti mainita (koska se saattaa ehka mahdollisesti kiinnostaa osaa lukijoista), etta olen hengissa kahden ensimmaisen avovesisukelluksen jalkeen (viela kolme huomenna). Kalat ovat varikkaita, mutta yli tunnin hytiseminen markapuvussa sukellusten valilla tuulisella rannalla on aika hirveaa (alan olla lopen kyllastynyt "miten suomalainen voi palella?" -ihmettelyyn). Lisaksi ymmarran nyt aika hyvin, miksi suurin osa sukellusonnettomuuksista tapahtuu veteen mentaessa tai sielta poistuttaessa (sukelsin kiviselta rannalta, happipullo painoi jarkyttavasti, merenkaynti ei ollut mitenkaan vaimeaa)
Wednesday 13 February 2008
Valiaikatietoja
Pyysin hostellin tytolta lisapatjaa, ja nyt sankyni on pehmeampi kuin kotona Kiotossa (toivottavasti viela sopeudun sinne). Ihmiset taalla hostellissa ovat olleet hirvittavan iloisia ja ystavallisia. Tulleet juttelemaan ja jopa hammastelemaan japanin taitojani, mutta eivat kuitenkaan sellaisella tavalla, josta tulee nolo ja ahdistunut olo.
En onnistunut hukkumaan uima-altaaseen, eivatka keuhkotkaan rajahtaneet (tosin jalkimmainen ei taida olla viela tuossa syvyydessa mahdollista). Sen sijaan olen alkanut ymmartaa, miksi helmikuu on off season -aikaa sukelluksessa ja oppinut etta markapuku ei ole lainkaan lammin. Nyt taitaa olla viela tavallista kylmempaakin. Ostin alennusmyynnista fleece-takin.
Sukellus on vaikeaa, ja mina olen punttisalin tarpeessa (on noloa kyeta vaivoin nostaamaan happipullo). Keuhkotilavuuskin kaipaa parantamista. Mutta sentaan huomasin painovyota sovittaessani olevani hyvissa mitoissa, vaikka en hyvassa kunnossa olisikaan (jouduin siirtelemaan painoja kahteen kertaan jotta vyo ei jaisi liian loysaksi). Jos olisin mies, voisin siis huomenna syoda hyvalla omatunnolla ystavanpaivasuklaita (tosin jos olisin japanilainen mies, minun tekisi ehka enemman mieli tupakkaa kuin suklaata - koskaan ei voi voittaa).
Huomenna on vapaata (johtuen saatiedotuksesta, ei ystavanpaivasta), yrittanen katsoa kulttuurikohteita. Perjantaina menen tamanhetkisen suunnitelman mukaan mereen. Sentaan vesi on 20-22 -asteista, ja saan markapukuun hupullisen liivin.
Tanaan amerikkalaiset lentokoneet olivat poikkeuksellisen aktiivisia ja aanekkaita. Aina kun kuulen niita (mika on melko usein) tulee epatodellinen olo. Ihan kuin olisi jollakin sota-alueella. Eilen nain Nahan kaupungissa miehen, jolla oli kasivarressa sosialistisen puolueen nauha ja joka huusi kaiuttimeen jotakin Okinawasta ja Amerikasta (aiempien kokemuksteni pohjalta arvioin, etta amyriin karjuminen kaduilla on normaalia japanilaisessa poliittisessa kulttuurissa). Oletan, etta tama vastusti tukikohtia. TV-uutisissa puhutaan taas siita hiljattain tapahtuneesta raiskauksesta. Mikali oikein ymmarsin, joku tarkea amerikkalainen tyyppi (TM) on tanaan saapunut Okinawalle.
En onnistunut hukkumaan uima-altaaseen, eivatka keuhkotkaan rajahtaneet (tosin jalkimmainen ei taida olla viela tuossa syvyydessa mahdollista). Sen sijaan olen alkanut ymmartaa, miksi helmikuu on off season -aikaa sukelluksessa ja oppinut etta markapuku ei ole lainkaan lammin. Nyt taitaa olla viela tavallista kylmempaakin. Ostin alennusmyynnista fleece-takin.
Sukellus on vaikeaa, ja mina olen punttisalin tarpeessa (on noloa kyeta vaivoin nostaamaan happipullo). Keuhkotilavuuskin kaipaa parantamista. Mutta sentaan huomasin painovyota sovittaessani olevani hyvissa mitoissa, vaikka en hyvassa kunnossa olisikaan (jouduin siirtelemaan painoja kahteen kertaan jotta vyo ei jaisi liian loysaksi). Jos olisin mies, voisin siis huomenna syoda hyvalla omatunnolla ystavanpaivasuklaita (tosin jos olisin japanilainen mies, minun tekisi ehka enemman mieli tupakkaa kuin suklaata - koskaan ei voi voittaa).
Huomenna on vapaata (johtuen saatiedotuksesta, ei ystavanpaivasta), yrittanen katsoa kulttuurikohteita. Perjantaina menen tamanhetkisen suunnitelman mukaan mereen. Sentaan vesi on 20-22 -asteista, ja saan markapukuun hupullisen liivin.
Tanaan amerikkalaiset lentokoneet olivat poikkeuksellisen aktiivisia ja aanekkaita. Aina kun kuulen niita (mika on melko usein) tulee epatodellinen olo. Ihan kuin olisi jollakin sota-alueella. Eilen nain Nahan kaupungissa miehen, jolla oli kasivarressa sosialistisen puolueen nauha ja joka huusi kaiuttimeen jotakin Okinawasta ja Amerikasta (aiempien kokemuksteni pohjalta arvioin, etta amyriin karjuminen kaduilla on normaalia japanilaisessa poliittisessa kulttuurissa). Oletan, etta tama vastusti tukikohtia. TV-uutisissa puhutaan taas siita hiljattain tapahtuneesta raiskauksesta. Mikali oikein ymmarsin, joku tarkea amerikkalainen tyyppi (TM) on tanaan saapunut Okinawalle.
Monday 11 February 2008
Okinawalla, todellakin.
Olin juuri julkaissut edellisen postini, kun televisiosta tuli uutislahetys. Mikali oikein ymmarsin, siina kerrottiin amerikkalaisen sotilaan raiskanneen ylaasteikaisen tyton taalla Okinawalla. Ymmartaakseni joku haastateltu poliisi tai virkamies sanoi, etta tallaista ei voi hyvaksya.
American Village
Automatkalla soi englanninkielinen radioasema. Sita lahetetaan kasittaakseni amerikkalaisista tukikohdista, ja musiikkiohjelman valispiikit olivat asiaankuuluvan isanmaallisia. Ironista kylla, radioaani sanoi mm. "In times of war you have to do the right thing." Ei taalla muutenkaan paase unohtamaan, missa on. Aina vahan valia taivaalta kuuluu lentokoneen jyrina, ja tanaan nain kaksi jenkkihavittajaa (tai jotain sotakonetta - en mina niiden tyypeista niin tarkkaan tieda). Yhden tukikohdankin nain bussin ikkunasta matkalla lentokentalta tanne (harmi etta olin niin vasynyt, etten jaksanut kaivaa kameraa kaiken muun kaman alta).
Tata kirjoittaessani olohuoneen telkkarissa pyorii game show, jossa kilpailijat juoksentelevat ympariinsa valtavissa kirahvipuvuissa ja tormailevat valilla pahvisiin hedelmapuihin. Ehka se kuvastaa kadotettua paratiisia.
Tata kirjoittaessani olohuoneen telkkarissa pyorii game show, jossa kilpailijat juoksentelevat ympariinsa valtavissa kirahvipuvuissa ja tormailevat valilla pahvisiin hedelmapuihin. Ehka se kuvastaa kadotettua paratiisia.
Sunday 10 February 2008
Need Marries Company
Saavuin eilen Okinawalle. Ensivaikutelmalta Chatan tuntuu olevan rahjainen tuppukyla - ainakin nain talvisaikaan. Kaveleskelin pitkaan etsien ruokakauppaa (Kiotossa ja Tokiossa niita on melkein joka korttelissa), mutta loysin vain
tupakka-automaatteja ja toripoytia, joilla myydaan vaatteita, sekalaista kraasaa ja "Louis Vuittonin" laukkuja.
Vaaleanpunaiseksi spreiatusta pakusta myytiin okinawalaisia makeisia. Minut tanne tuoneen bussin kyljessa oli huonosti piirretty Amor ja teksti "Need Marries Company" (mainos liittyi jotenkin avioliittoon, mutta en saanut kanjeista kunnolla selvaa - kyseessa voisi olla yhta hyvin haita jarjestava kuin kumppaneita etsiva firma).
Taalla ei ole suinkaan sellainen saa, joka houkuttelisi rannalle lojumaan. 15-20 astetta tahan aikaan vuodesta. Aurinko ei ole viela paistanut kertaakaan, ja eilen kuljin talvitakki paalla - sama takki jota kaytin Kiotossa yhden asteen lampotilassa (niin, "hopeinen temppeli" Ginkakuji lumessa - se oli jotakin hammentavan kaunista, ja paikallisiakin oli tullut sellaisissa laumoissa etta saimme jonottaa sisaanpaasya). Eihan tama ole tropiikkia (kuten jopa monet tapaamani japanilaiset ovat tuntuneet kuvittelevan), vaan subtropiikkia. Olen lukenut, etta mielikuva trooppisesta lomaparatiisista (tienvarsille on istutettu palmujakin) olisi rakennettu kolonialistisen historian peittamiseksi (itsenaisella Ryukyun saarivaltakunnalla oli aikoinaan oma kielensakin, mutta japanilaiset valloittivat saaret ja pakottivat paikalliset puhumaan japania).
Silti minakin menin lankaan ja otin mukaan tarpeettomat maarat kesavaatteita. Nyt kaipaisin lamminta fleece-paitaa. Mutta merivesi tuntui kasikosketukselta miellyttavan lampimalta, kylla siina voisi uida (ja ranta oli kaunis, ihanaa valkoista hiekkaa). Eilisillan kaytin lukien "Diving Sciencea". Yksinkertainen nosteen ja paineen fysiikka oli nopeasti kahlattu lapi, mutta anatomiaan ja fysiologiaan oli vaikea keskittya. Olen tainnut aika lailla pehmeta vanhemmiten, kuvaukset rajahtavista keuhkoista saavat minut nykyaan voimaan huonosti.
Kirjassa myos tolkutettiin sita, etta ei saa sukeltaa jos on vahankin nuhaa. Hieman hirvittaa, silla minulla on ollut lievaa nuhaa ja yskaa lahes siita asti kun saavuin Japaniin, eika asiaa talla hetkella ainakaan auta se, etta majoituspaikassani on hometta (tassa ilmastossa se on todella yleista yhtaan vanhemmissa taloissa). Lisaksi ulkona on iltaisin meluisaa ja vuode on japanilaiseen tyyliin kova (paljon kovempi kuin futonini Kiotossa). Mutta ehka siina tottuu nukkumaan.
Hyvana puolena majoituspaikassa on langaton internet. Tosin se on nyt rikki. En usko etta okinawalaisella (tai edes japanilaisella) tehokkuudella sita hoidetaan kuntoon sina aikana kun olen taalla. Mutta ainakin taalla on yleinen kone, jolta nettia saa kayttaa ilmaiseksi.
tupakka-automaatteja ja toripoytia, joilla myydaan vaatteita, sekalaista kraasaa ja "Louis Vuittonin" laukkuja.
Vaaleanpunaiseksi spreiatusta pakusta myytiin okinawalaisia makeisia. Minut tanne tuoneen bussin kyljessa oli huonosti piirretty Amor ja teksti "Need Marries Company" (mainos liittyi jotenkin avioliittoon, mutta en saanut kanjeista kunnolla selvaa - kyseessa voisi olla yhta hyvin haita jarjestava kuin kumppaneita etsiva firma).
Taalla ei ole suinkaan sellainen saa, joka houkuttelisi rannalle lojumaan. 15-20 astetta tahan aikaan vuodesta. Aurinko ei ole viela paistanut kertaakaan, ja eilen kuljin talvitakki paalla - sama takki jota kaytin Kiotossa yhden asteen lampotilassa (niin, "hopeinen temppeli" Ginkakuji lumessa - se oli jotakin hammentavan kaunista, ja paikallisiakin oli tullut sellaisissa laumoissa etta saimme jonottaa sisaanpaasya). Eihan tama ole tropiikkia (kuten jopa monet tapaamani japanilaiset ovat tuntuneet kuvittelevan), vaan subtropiikkia. Olen lukenut, etta mielikuva trooppisesta lomaparatiisista (tienvarsille on istutettu palmujakin) olisi rakennettu kolonialistisen historian peittamiseksi (itsenaisella Ryukyun saarivaltakunnalla oli aikoinaan oma kielensakin, mutta japanilaiset valloittivat saaret ja pakottivat paikalliset puhumaan japania).
Silti minakin menin lankaan ja otin mukaan tarpeettomat maarat kesavaatteita. Nyt kaipaisin lamminta fleece-paitaa. Mutta merivesi tuntui kasikosketukselta miellyttavan lampimalta, kylla siina voisi uida (ja ranta oli kaunis, ihanaa valkoista hiekkaa). Eilisillan kaytin lukien "Diving Sciencea". Yksinkertainen nosteen ja paineen fysiikka oli nopeasti kahlattu lapi, mutta anatomiaan ja fysiologiaan oli vaikea keskittya. Olen tainnut aika lailla pehmeta vanhemmiten, kuvaukset rajahtavista keuhkoista saavat minut nykyaan voimaan huonosti.
Kirjassa myos tolkutettiin sita, etta ei saa sukeltaa jos on vahankin nuhaa. Hieman hirvittaa, silla minulla on ollut lievaa nuhaa ja yskaa lahes siita asti kun saavuin Japaniin, eika asiaa talla hetkella ainakaan auta se, etta majoituspaikassani on hometta (tassa ilmastossa se on todella yleista yhtaan vanhemmissa taloissa). Lisaksi ulkona on iltaisin meluisaa ja vuode on japanilaiseen tyyliin kova (paljon kovempi kuin futonini Kiotossa). Mutta ehka siina tottuu nukkumaan.
Hyvana puolena majoituspaikassa on langaton internet. Tosin se on nyt rikki. En usko etta okinawalaisella (tai edes japanilaisella) tehokkuudella sita hoidetaan kuntoon sina aikana kun olen taalla. Mutta ainakin taalla on yleinen kone, jolta nettia saa kayttaa ilmaiseksi.
Friday 8 February 2008
Lunta, lunta!
Täällä sataa lunta, tällä kertaa kunnolla. Se kerrostuu puihin ja talojen katoille. Oli tarkoitus mennä leffaan tänään, mutta vaihdettiin se temppelikierrokseksi (saa nähdä, houkutteleeko lumi hirveän ihmislauman lauantai-iltapäivänä temppeleille vai pitävätkö japanilaiset säätä liian kylmänä ulos lähtemiseen - lämpötila taitaa olla yhden asteen plussan puolella).
Huomenna lähden Okinawalle. Siellä ei ole helteistä, mutta ainakin lämpimämpää kuin Kiotossa. Suunnitelmissa olisi neljä päivää sukelluskurssia ja sitten nähtävyyksien katselua. Kuka tietää, ehkä siellä olisi kirsinkankukkiakin? Raportoin sikäli kun nettimahdollisuuksia on.
Kaikki ovat kysyneet, kenen kanssa lähden Okinawalle. Kun olen vastannut että yksin, ihmiset ovat joskus säälitelleet tai ihmetelleet mutta useimmiten sanoneet "sugoi". Joskus minusta tuntuu, että japanilaiset sanovat "sugoi" aina silloin, kun eivät oikein tiedä mitä sanoa (sanan alkuperäinen merkitys on suunnilleen "hirveä", mutta sitä käytetään nykyään merkityksessä "vau, vähänkö siistiä").
Huomenna lähden Okinawalle. Siellä ei ole helteistä, mutta ainakin lämpimämpää kuin Kiotossa. Suunnitelmissa olisi neljä päivää sukelluskurssia ja sitten nähtävyyksien katselua. Kuka tietää, ehkä siellä olisi kirsinkankukkiakin? Raportoin sikäli kun nettimahdollisuuksia on.
Kaikki ovat kysyneet, kenen kanssa lähden Okinawalle. Kun olen vastannut että yksin, ihmiset ovat joskus säälitelleet tai ihmetelleet mutta useimmiten sanoneet "sugoi". Joskus minusta tuntuu, että japanilaiset sanovat "sugoi" aina silloin, kun eivät oikein tiedä mitä sanoa (sanan alkuperäinen merkitys on suunnilleen "hirveä", mutta sitä käytetään nykyään merkityksessä "vau, vähänkö siistiä").
Otteita
Kielioppiesimerkkilauseemme kuvastivat (tuntuupa oudolta puhua niistä menneessä aikamuodossa!) omanlaistaan maailmaa. Päntätessäni lopputentteihin keräsin niistä koosteen lukijoiden elämää sulostuttamaan. Yleensä jokaista kielioppiasiaa kohden oli vähintään yksi tupakointiin ("Vaikka tiedän että tupakka on minulle pahaksi, en mitenkään pysty lopettamaan."), perhearvoihin ("Tällaisia tärkeitä asioita ei kannata päättää kysymättä vanhempiensa mielipidettä.") tai liike-elämään ("Meidän kaikkien on ponnisteltava yhdessä, jotta yrityksemme kukoistaisi!") liittyvä esimerkkilause. Mutta jätän tarkemman analyysin sikseen ja annan lauseiden puhua puolestaan.
*
Etkö edes valmista ruokaa myöhään illalla töistä palaavalle miehellesi? Sääliksi käy ihmisparkaa.
Ei sovi ajatella, että mikä tahansa kelpaa jos se vain myy. Asiakkaiden näkökulmasta ajateltuna liikemiesten työ on tarjota yhä parempia tuotteita.
Jos ei halua joutua vaaraan, on parempi olla menemättä ulos myöhään illalla.
Nainen: Anteeksi että mä olen vähän myöhässä. Odotitko kauan?
Mies: En. Mäkin tulin ihan äsken.
Nainen: Jaa, hyvä. Mutta eikös tuossa ole aika paljon tumppeja siihen nähden? Kuitenkin odotit pitkään!
Halutaan osa-aikatyöhön korkeintaan 25-vuotiaita naisia.
Voi kuinka toivonkin, että Japanin talous edes hiukan elpyisi!
Lapsi: Isi, pelaa mun kanssa videopelejä!
Isä: Nyt ei olle sille oikea aika ja paikka. Äiti on suutuksissa ja uhkaa häipyä kotoa!
Herra O. joka polttaa kolme askia päivässä ei varmasti pysty lopettamaan.
Ihmiset, jotka ilmaisevat usein tyytymättömyytensä pomoon ja työpaikkaan, eivät yleensä osaa hommiaan.
Minun miehelläni nyt ei ainakaan ole mitään naisjuttuja. [Opettaja kommentoi tähän, että vaikka vaimo sanoo näin, kaikki muut tietävät totuuden...]
Niin kauan kuin valtioiden välillä on rajoja, sodat eivät ehkä lopu.
Kun kerran olemme työssäkäyviä ihmisiä, on luonnollista että työskentelemme ahkerasti ja maksamme verot. [sana, jonka olen kääntänyt "työssäkäyväksi" on shakaijin, kirjaimellisesti "yhteiskuntaihminen". Japanissa ihmisen elämänkaari on paljon selkeämmin jaksotettu kuin Suomessa. Yhteiskuntaihmiseksi tullaan, kun valmistutaan yliopistosta ja siirrytään työelämään.]
Vaikka johtaja piti koko firman työntekijöiden edessä vakavaa puhetta, en voinut olla nauramatta hänen hassulle kampaukselleen.
Pääjohtajan rakastajatar päätyi asemaan, jossa saattoi tietää A-yhtiön salaisuudet.
On paljon myös sellaisia vaihto-opiskelijoita, joiden on käytävä myöhään iltaisin töissä voidakseen jatkaa opintojaan.
Isoveljelläni on tapana käydä bileissä, etsiä sieltä uusi tyttöystävä, seurustella vähän aikaa ja pistää sitten poikki.
A: "Tanaka-san vaikuttaa niin kiltiltä ja ystävälliseltä. Voi kuinka haluaisinkin hänet itselleni..."
B: "Tanaka-san? Niin, hän saattaa kyllä vaikuttaa ystävälliseltä, mutta itse asiassa hänessä on myös pelottavat puolensa. Kerran hän vahingoitti riidan päätteeksi poikaystäväänsä niin pahoin että tämä joutui sairaalaan." [Persoonapronominit paljastavat Tanakan naiseksi (suom. huom.)]
Mitä enemmän YT-neuvotteluissa irtisanotaan työntekijöitä, sitä pienemmillä kuluilla yritys selviää.
Hän joutui lopettamaan yrityksessä, koska oli omin päin jatkanut sopimusta pomon ohjeiden vastaisesti.
Yhdysvallat aloitti sodan ilman muiden maiden hyväksyntää.
Poikaystäväni on todella miehekäs. Hän on voimakas ja lujatahtoinen eikä itke vaikka mitä tapahtuisi.
Vaikka he ovat olleet vasta puoli vuotta naimisissa, vaimo ei enää valmista miehelleen kunnollisia aterioita.
Oli noloa kun firmani pomo näki minut kävelemässä käsi kädessä rakastettuni kanssa.
Tässä koulussa pyritään kasvatukseen, joka kehittää lasten luonnetta ja persoonallisuutta.
Kyseinen kirjailija menetti elämänhalunsa rakkausjutun päätyttyä ja teki itsemurhan.
Vaimo raahasi minut viime sunnuntaina väkisin tavarataloon, vaikka olin kuolemanväsynyt.
Jos mieheni tiskaa, minun täytyy pestä kaikki astiat uudelleen koska hän ei pese likaa kunnolla pois.
Vaikka arvonlisävero on korkea, se pitää silti maksaa. [Arvonlisävero on Japanissa 5% ja poliitikot keskustelevat jatkuvasti sen nostamisesta. Suomessa arvonlisävero on 22% (suom. huom.)]
Tässä yrityksessä saa niin vähän lomia. Haluaisin edes yhden viikon vapaata kesällä.
Ymmärrän kyllä, että olet väsynyt, mutta voisit leikkiä lasten kanssa edes sunnuntaisin.
*
Kerrottakoon vielä, että kielioppiseminaarissa oli yhtenä esimerkkilauseena "Kyokon ja tämän miehen isoveljet asuivat samassa asunnossa, ja sitä kautta nämä tutustuivat ja alkoivat seurustella." Japanin kielessä viittaussuhteet ovat paljon epämääräisempiä kuin esim. suomessa, ja eräällä opiskelijalla oli vaikeuksia ymmärtää lauseen merkitystä. Kieliopillisesti lauseen olisi voinut tulkita myös siten, että kaikki neljä (Kyoko, tämän tuleva mies ja molempien isoveljet) asuivat aluksi samassa asunnossa. Kun opiskelija kysyi aiheesta, opettaja ilmoitti että merkitys on täysin selvä kontekstista. Jos joku pariskunta asuu samassa asunnossa ennen avioliittoa, se ei kyllä ole sattumaa. Seuraavaksi opiskelija kysyi, eikö lauseen voisi tulkita myös siten, että isoveljet alkoivat seurustella keskenään ja heistä tuli rakastavaisia. Opettaja nolostui ja sanoi, että nämä eivät ole sellaisia ihmisiä, piti hetken taukoa ja lisäsi sitten että sellaisiakin ihmisiä kyllä varmasti on...
Puhuttaessa japanin kielen sanasta 方向音痴 (hookoo-onchi), joka tarkoittaa kirjaimellisesti suuntasävelkuuroa (ja vähemmän kirjaimellisesti suuntavaistotonta), samainen opettaja sanoi että tämä ominaisuus esiintyy useimmiten naisilla.
Vastaavista kommenteista voisi kai saada Suomessa aikamoiset valitukset, täällä ne ovat vain itsestäänselvä osa opetusta.
*
Loppukevennyksenä lukijat voivat kokeilla itse seuraavaa "täytä aukot" -tehtävää (joka on tietysti esiintynyt japaninkielisenä tunnillamme): "Pidän hirveästi siitä miehestä. Vaikka hän kuinka XX , minä XX."
*
Etkö edes valmista ruokaa myöhään illalla töistä palaavalle miehellesi? Sääliksi käy ihmisparkaa.
Ei sovi ajatella, että mikä tahansa kelpaa jos se vain myy. Asiakkaiden näkökulmasta ajateltuna liikemiesten työ on tarjota yhä parempia tuotteita.
Jos ei halua joutua vaaraan, on parempi olla menemättä ulos myöhään illalla.
Nainen: Anteeksi että mä olen vähän myöhässä. Odotitko kauan?
Mies: En. Mäkin tulin ihan äsken.
Nainen: Jaa, hyvä. Mutta eikös tuossa ole aika paljon tumppeja siihen nähden? Kuitenkin odotit pitkään!
Halutaan osa-aikatyöhön korkeintaan 25-vuotiaita naisia.
Voi kuinka toivonkin, että Japanin talous edes hiukan elpyisi!
Lapsi: Isi, pelaa mun kanssa videopelejä!
Isä: Nyt ei olle sille oikea aika ja paikka. Äiti on suutuksissa ja uhkaa häipyä kotoa!
Herra O. joka polttaa kolme askia päivässä ei varmasti pysty lopettamaan.
Ihmiset, jotka ilmaisevat usein tyytymättömyytensä pomoon ja työpaikkaan, eivät yleensä osaa hommiaan.
Minun miehelläni nyt ei ainakaan ole mitään naisjuttuja. [Opettaja kommentoi tähän, että vaikka vaimo sanoo näin, kaikki muut tietävät totuuden...]
Niin kauan kuin valtioiden välillä on rajoja, sodat eivät ehkä lopu.
Kun kerran olemme työssäkäyviä ihmisiä, on luonnollista että työskentelemme ahkerasti ja maksamme verot. [sana, jonka olen kääntänyt "työssäkäyväksi" on shakaijin, kirjaimellisesti "yhteiskuntaihminen". Japanissa ihmisen elämänkaari on paljon selkeämmin jaksotettu kuin Suomessa. Yhteiskuntaihmiseksi tullaan, kun valmistutaan yliopistosta ja siirrytään työelämään.]
Vaikka johtaja piti koko firman työntekijöiden edessä vakavaa puhetta, en voinut olla nauramatta hänen hassulle kampaukselleen.
Pääjohtajan rakastajatar päätyi asemaan, jossa saattoi tietää A-yhtiön salaisuudet.
On paljon myös sellaisia vaihto-opiskelijoita, joiden on käytävä myöhään iltaisin töissä voidakseen jatkaa opintojaan.
Isoveljelläni on tapana käydä bileissä, etsiä sieltä uusi tyttöystävä, seurustella vähän aikaa ja pistää sitten poikki.
A: "Tanaka-san vaikuttaa niin kiltiltä ja ystävälliseltä. Voi kuinka haluaisinkin hänet itselleni..."
B: "Tanaka-san? Niin, hän saattaa kyllä vaikuttaa ystävälliseltä, mutta itse asiassa hänessä on myös pelottavat puolensa. Kerran hän vahingoitti riidan päätteeksi poikaystäväänsä niin pahoin että tämä joutui sairaalaan." [Persoonapronominit paljastavat Tanakan naiseksi (suom. huom.)]
Mitä enemmän YT-neuvotteluissa irtisanotaan työntekijöitä, sitä pienemmillä kuluilla yritys selviää.
Hän joutui lopettamaan yrityksessä, koska oli omin päin jatkanut sopimusta pomon ohjeiden vastaisesti.
Yhdysvallat aloitti sodan ilman muiden maiden hyväksyntää.
Poikaystäväni on todella miehekäs. Hän on voimakas ja lujatahtoinen eikä itke vaikka mitä tapahtuisi.
Vaikka he ovat olleet vasta puoli vuotta naimisissa, vaimo ei enää valmista miehelleen kunnollisia aterioita.
Oli noloa kun firmani pomo näki minut kävelemässä käsi kädessä rakastettuni kanssa.
Tässä koulussa pyritään kasvatukseen, joka kehittää lasten luonnetta ja persoonallisuutta.
Kyseinen kirjailija menetti elämänhalunsa rakkausjutun päätyttyä ja teki itsemurhan.
Vaimo raahasi minut viime sunnuntaina väkisin tavarataloon, vaikka olin kuolemanväsynyt.
Jos mieheni tiskaa, minun täytyy pestä kaikki astiat uudelleen koska hän ei pese likaa kunnolla pois.
Vaikka arvonlisävero on korkea, se pitää silti maksaa. [Arvonlisävero on Japanissa 5% ja poliitikot keskustelevat jatkuvasti sen nostamisesta. Suomessa arvonlisävero on 22% (suom. huom.)]
Tässä yrityksessä saa niin vähän lomia. Haluaisin edes yhden viikon vapaata kesällä.
Ymmärrän kyllä, että olet väsynyt, mutta voisit leikkiä lasten kanssa edes sunnuntaisin.
*
Kerrottakoon vielä, että kielioppiseminaarissa oli yhtenä esimerkkilauseena "Kyokon ja tämän miehen isoveljet asuivat samassa asunnossa, ja sitä kautta nämä tutustuivat ja alkoivat seurustella." Japanin kielessä viittaussuhteet ovat paljon epämääräisempiä kuin esim. suomessa, ja eräällä opiskelijalla oli vaikeuksia ymmärtää lauseen merkitystä. Kieliopillisesti lauseen olisi voinut tulkita myös siten, että kaikki neljä (Kyoko, tämän tuleva mies ja molempien isoveljet) asuivat aluksi samassa asunnossa. Kun opiskelija kysyi aiheesta, opettaja ilmoitti että merkitys on täysin selvä kontekstista. Jos joku pariskunta asuu samassa asunnossa ennen avioliittoa, se ei kyllä ole sattumaa. Seuraavaksi opiskelija kysyi, eikö lauseen voisi tulkita myös siten, että isoveljet alkoivat seurustella keskenään ja heistä tuli rakastavaisia. Opettaja nolostui ja sanoi, että nämä eivät ole sellaisia ihmisiä, piti hetken taukoa ja lisäsi sitten että sellaisiakin ihmisiä kyllä varmasti on...
Puhuttaessa japanin kielen sanasta 方向音痴 (hookoo-onchi), joka tarkoittaa kirjaimellisesti suuntasävelkuuroa (ja vähemmän kirjaimellisesti suuntavaistotonta), samainen opettaja sanoi että tämä ominaisuus esiintyy useimmiten naisilla.
Vastaavista kommenteista voisi kai saada Suomessa aikamoiset valitukset, täällä ne ovat vain itsestäänselvä osa opetusta.
*
Loppukevennyksenä lukijat voivat kokeilla itse seuraavaa "täytä aukot" -tehtävää (joka on tietysti esiintynyt japaninkielisenä tunnillamme): "Pidän hirveästi siitä miehestä. Vaikka hän kuinka XX , minä XX."
Sunday 3 February 2008
Kevättä?
Kävin tänään Yasaka-pyhätössä. Maikot (tyttöjä, jotka opiskelevat geishoiksi) tanssivat ja suorittivat kevään setsubunin, riitin jossa heitellään yleisölle papuja ja huudetaan japaniksi "Paholaiset ulos, onni sisään!" Pavut oli modernisti korvattu pavuista valmistetuilla paperikääreisiin pakatuilla makeisilla. Kuulemma maikojen kimonot ovat miljoonan jenin arvoisia (ja kyllähän ne näyttäviä olivatkin).
Perinteisen kuukalenterin mukaan tästä alkaa kevät (tosin Kiyomizu-temppelin pääsylipuissa luki edelleen 冬, talvi). Muutamien temppelien sisäpihoilla luumunkukat olivat jo nupullaan (kiinalainen runo ylistää luumun sitkeyttä, koska se kukkii lumimyrskyssäkin). Ostoskaduille oli ilmestynyt koristeiksi muovisia kirsikankukkia ja paperikaupan hyllyille kirsikankukkakortteja (joita lähetetään - kuinkas muutenkaan - silloin kun kirsikat kukkivat). Kevään odotus on tainnut nyt virallisesti alkaa.
Myös ystävänpäiväsuklaat ovat ilmestyneet kauppojen hyllyille. Täällä on tapana että naiset ostavat ystävänpäivänä miespuolisille työkavereilleen giri-chokoa, velvollisuussuklaata. Toisaalta kalliimmat suklaat on varattu romanttisiin tarkoituksiin, eikä ole kuulemma tavatonta että ulkomaalaisille sattuu väärinkäsityksiä.
Yksi asuntolamme tytöistä selitti innoissaan, kuinka ystävänpäivänä nainen voi (sitä kalliimpaa suklaata ostamalla tietysti) osoittaa miehelle romanttisen kiinnostuksensa. Periaatteessahan sellainen on muulloin aina miehen vastuulla (toisaalta olen kyllä nähnyt japanilaisten tyttöjen lähestyvän bileissä länsimaisia miehiä kysymyssarjalla "Mikä on nimesi, mistä maasta olet, mitä pidät japanilaisista naisista?"). Asuntolan tytöt aikovat tehdä ystävänpäivänä yhdessä retken Tokion Disneylandiin (ehkä hyvä että olen silloin Okinawalla).
Olen ihmetellyt välillä joidenkin aasialaisten tyttöjen hempeää (ja minun näkökulmastani joskus ehkä vähän lapsellistakin) pukeutumistyyliä, johon kuuluu pastellivärejä (etenkin vaaleanpunaista), sydämiä, rusetteja ja söpöjä piirroshahmoja. Sain asiaan uudenlaisen näkökulman, kun eräs (yli 25-vuotias ja työssäkäyvä) kiinalainen kommentoi pukeutumistaan: "For me it's Valentine's Day every day."
Perinteisen kuukalenterin mukaan tästä alkaa kevät (tosin Kiyomizu-temppelin pääsylipuissa luki edelleen 冬, talvi). Muutamien temppelien sisäpihoilla luumunkukat olivat jo nupullaan (kiinalainen runo ylistää luumun sitkeyttä, koska se kukkii lumimyrskyssäkin). Ostoskaduille oli ilmestynyt koristeiksi muovisia kirsikankukkia ja paperikaupan hyllyille kirsikankukkakortteja (joita lähetetään - kuinkas muutenkaan - silloin kun kirsikat kukkivat). Kevään odotus on tainnut nyt virallisesti alkaa.
Myös ystävänpäiväsuklaat ovat ilmestyneet kauppojen hyllyille. Täällä on tapana että naiset ostavat ystävänpäivänä miespuolisille työkavereilleen giri-chokoa, velvollisuussuklaata. Toisaalta kalliimmat suklaat on varattu romanttisiin tarkoituksiin, eikä ole kuulemma tavatonta että ulkomaalaisille sattuu väärinkäsityksiä.
Yksi asuntolamme tytöistä selitti innoissaan, kuinka ystävänpäivänä nainen voi (sitä kalliimpaa suklaata ostamalla tietysti) osoittaa miehelle romanttisen kiinnostuksensa. Periaatteessahan sellainen on muulloin aina miehen vastuulla (toisaalta olen kyllä nähnyt japanilaisten tyttöjen lähestyvän bileissä länsimaisia miehiä kysymyssarjalla "Mikä on nimesi, mistä maasta olet, mitä pidät japanilaisista naisista?"). Asuntolan tytöt aikovat tehdä ystävänpäivänä yhdessä retken Tokion Disneylandiin (ehkä hyvä että olen silloin Okinawalla).
Olen ihmetellyt välillä joidenkin aasialaisten tyttöjen hempeää (ja minun näkökulmastani joskus ehkä vähän lapsellistakin) pukeutumistyyliä, johon kuuluu pastellivärejä (etenkin vaaleanpunaista), sydämiä, rusetteja ja söpöjä piirroshahmoja. Sain asiaan uudenlaisen näkökulman, kun eräs (yli 25-vuotias ja työssäkäyvä) kiinalainen kommentoi pukeutumistaan: "For me it's Valentine's Day every day."
Subscribe to:
Posts (Atom)
