Need Marries Company

Saavuin eilen Okinawalle. Ensivaikutelmalta Chatan tuntuu olevan rahjainen tuppukyla - ainakin nain talvisaikaan. Kaveleskelin pitkaan etsien ruokakauppaa (Kiotossa ja Tokiossa niita on melkein joka korttelissa), mutta loysin vain
tupakka-automaatteja ja toripoytia, joilla myydaan vaatteita, sekalaista kraasaa ja "Louis Vuittonin" laukkuja.

Vaaleanpunaiseksi spreiatusta pakusta myytiin okinawalaisia makeisia. Minut tanne tuoneen bussin kyljessa oli huonosti piirretty Amor ja teksti "Need Marries Company" (mainos liittyi jotenkin avioliittoon, mutta en saanut kanjeista kunnolla selvaa - kyseessa voisi olla yhta hyvin haita jarjestava kuin kumppaneita etsiva firma).

Taalla ei ole suinkaan sellainen saa, joka houkuttelisi rannalle lojumaan. 15-20 astetta tahan aikaan vuodesta. Aurinko ei ole viela paistanut kertaakaan, ja eilen kuljin talvitakki paalla - sama takki jota kaytin Kiotossa yhden asteen lampotilassa (niin, "hopeinen temppeli" Ginkakuji lumessa - se oli jotakin hammentavan kaunista, ja paikallisiakin oli tullut sellaisissa laumoissa etta saimme jonottaa sisaanpaasya). Eihan tama ole tropiikkia (kuten jopa monet tapaamani japanilaiset ovat tuntuneet kuvittelevan), vaan subtropiikkia. Olen lukenut, etta mielikuva trooppisesta lomaparatiisista (tienvarsille on istutettu palmujakin) olisi rakennettu kolonialistisen historian peittamiseksi (itsenaisella Ryukyun saarivaltakunnalla oli aikoinaan oma kielensakin, mutta japanilaiset valloittivat saaret ja pakottivat paikalliset puhumaan japania).

Silti minakin menin lankaan ja otin mukaan tarpeettomat maarat kesavaatteita. Nyt kaipaisin lamminta fleece-paitaa. Mutta merivesi tuntui kasikosketukselta miellyttavan lampimalta, kylla siina voisi uida (ja ranta oli kaunis, ihanaa valkoista hiekkaa). Eilisillan kaytin lukien "Diving Sciencea". Yksinkertainen nosteen ja paineen fysiikka oli nopeasti kahlattu lapi, mutta anatomiaan ja fysiologiaan oli vaikea keskittya. Olen tainnut aika lailla pehmeta vanhemmiten, kuvaukset rajahtavista keuhkoista saavat minut nykyaan voimaan huonosti.

Kirjassa myos tolkutettiin sita, etta ei saa sukeltaa jos on vahankin nuhaa. Hieman hirvittaa, silla minulla on ollut lievaa nuhaa ja yskaa lahes siita asti kun saavuin Japaniin, eika asiaa talla hetkella ainakaan auta se, etta majoituspaikassani on hometta (tassa ilmastossa se on todella yleista yhtaan vanhemmissa taloissa). Lisaksi ulkona on iltaisin meluisaa ja vuode on japanilaiseen tyyliin kova (paljon kovempi kuin futonini Kiotossa). Mutta ehka siina tottuu nukkumaan.

Hyvana puolena majoituspaikassa on langaton internet. Tosin se on nyt rikki. En usko etta okinawalaisella (tai edes japanilaisella) tehokkuudella sita hoidetaan kuntoon sina aikana kun olen taalla. Mutta ainakin taalla on yleinen kone, jolta nettia saa kayttaa ilmaiseksi.