Törmäsin maanantaina Kita no Tenmangu –pyhätöllä keski-ikäiseen japanilaiseen naiseen, joka pyrki käyttämään mahdollisimman paljon englantia minulle puhuessaan, vaikka puhuin tälle japania. Koska nainen osasi hyvin, hyvin vähän englantia, hän puhui käytännössä japania, josta korvasi mahdollisimman monta sanaa lainasanoilla (joista en pidä ja joita minun on itse asiassa monesti vaikeampi ymmärtää kuin japaninkielisiä sanoja). Se johti mm. sanan Nihon (tai Nippon) korvaamiseen sanalla Japan: Itsu Japan e kimashitaka?
Samana päivänä ostin käytetyn kimonon. Myyjä kyseli, miksi haluan ostaa kimonon (varma en voi tietenkään olla, mutta intuitioni sanoo ettei kysymystä olisi esitetty japanilaiselle ostajalle). Tajusin, että en tiedä mitään japaninkielisiä ilmauksia, joiden merkitys olisi ”huvin vuoksi” tai ”muuten vain”. En harrasta japanilaisia perinnetaiteita tai mitään muutakaan, missä oikeasti tarvitsisin kimonoa. Tietysti minulla on omat syyni kimonon ostoon, mutta en mielelläni selostaisi niitä myyntikojulla. Joskus tuntuu että yksityisyyden tarpeeni kasvaa välillä naurettaviin mittoihin täällä missä yksityisyyden varjelemiseksi on nähtävä niin paljon enemmän vaivaa kuin Suomessa. Olisi pitänyt sanoa ”Koska pidän kimonoista” tai ”Koska se on kaunis”, mutta häkellyin niin että en osannut sanoa mitään. Ehkä osaan olla fiksumpi sitten kun lähden etsimään kimonooni sopivaa obia (eli sellaista leveää vyötä) ja muuta tilpehööriä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment