Ei ole järkevää kerätä itselleen kirjastoa, jos tietää joutuvansa muuttamaan puolen vuoden sisällä Suomeen korkeintaan 20 kg matkatavaraa mukanaan. Pyöräilin tänään kuin henkeni kaupalla juuri ennen sulkemisaikaa Junkudoon ja ostin Kim Stanley Robinsonin Mars-trilogian (mukaan tarttui myös saman kirjailijan Forty Signs of Rain).
Rakastan Robinsonin Mars-kirjoja, mutta myönnän, että niissä on muutamia kirjallisia ongelmia ja että niitä voisi paikoitellen tiivistää paljonkin. Kirjallisessa mielessä ensimmäinen kirja, Red Mars, on trilogian paras (mutta ei silti henkilökohtainen suosikkini). Luulen, että jälkimmäisten osien (Green Mars ja Blue Mars) ongelmat johtuvat siitä, ettei niitä ole ensimmäisen osan menestyttyä viitsitty juurikaan kustannustoimittaa. Käsittääkseni Green Mars julkaistiin vain päivä sen jälkeen kun Robinson oli jättänyt sen kustantajalle.
Oli miten oli, Mars-kirjat ovat yksi parhaita lukukokemuksia ikinä. Ne ovat tavallaan määrittäneet (tai ainakin selkiyttäneet) sitä, kuka minä olen, miten ajattelen ja mihin pyrin. Täällä kaukana poissa tuntee joskus olevansa täysin irrallaan kaikesta, siinä määrin ettei ole enää varma siitä, kuka on. Ajattelin, että auttaisi ehkä lukea jotakin tuttua ja turvallista, jotakin mikä on ennenkin antanut suuntaa elämälle.
Aion kokeilla pakoa Marsiin seuraavan kerran, kun syöminen ei houkuttele ja tekee mieli maata futonin alla viiteen, kuuteen iltapäivällä. Jos se ei auta, täytyy tehdä ex tempore –matka Tokion Miraikaniin katsomaan robotteja.
*
Muissa uutisissa: sain töitä, menen ensi lauantaina lukemaan englanniksi satuja lapsille, kun hommaan haluttu natiivipuhuja on maaliskuun matkoilla! Mistä sitä tietää - ehkä pääsen uudelleenkin, jos lapset pitävät minusta.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment