Kansallista pohdintaa

Ajoittain on ollut sellainen olo, että ei mikään ihme että suurin osa kavereistani on ulkomaalaisia – japanilaisia kun ei yleensä Japanin kulttuuri kiinnosta. Kun sanon olevani kiinnostunut Japanin historiasta, taiteesta tai kirjallisuudesta, sitä ihmetellään silmät pyöreinä: ”Honto?” (Todellako?) Sen sijaan minun oletetaan olevan kiinnostunut mangasta, pop-musiikista ja draamasarjoista (tietenkin nekin ovat Japanin kulttuuria, mutta...). Urasuuntautuneemmat ihmiset saattavat myös ajatella minun tähtäävän esim. kansainväliseen politiikkaan tai ulkomaankauppaan (joista kiinnostuneelle ainakin Suomessa tunnutaan suosittelevan ennemmin Kiinaa kuin Japania).

Jos on ennen Japaniin tuloaan perehtynyt pääasiassa perinteiseen kulttuuriin, on aivan liian helppo kuvitella vaikkapa zen-buddhalaisuuden tai perinteisten estetiikkakäsitysten vaikuttavan Japanin arkeen ja yhteiskuntaan. Lyhyellä turistimatkalla (ja osittain myös Japania koskevaa kirjallisuutta lukiessa) on helppo sulkea silmänsä kaikelta paitsi siltä, minkä haluaa nähdä. Jos täällä asuu pidempään, voi olla pettymys edessä.

Suomesta ja suomalaisesta kansanperinteestä kiinnostuneen japanilaisen tytön kanssa keskustellessani sisäistin jotakin, mikä olisi pitänyt tajuta jo ajat sitten. Useimmat suomalaiset eivät ole kiinnostuneita kansanlauluista tai miellä niitä olennaiseksi osaksi suomalaisuutta. Miksi sitten japanilaisten pitäisi mieltää Heian-kauden runous olennaiseksi osaksi japanilaisuutta? Vanha luonnonuskonto ei näy suomalaisessa arjessa (saati selluteollisuudessa), eikä kukaan oletakaan sen näkyvän. Onko loppujen lopuksi kovin ihmeellistä sekään, että nykyshinton yhteyksiä luontoon saa usein etsimällä etsiä?

Tapaamani tyttö oli lukenut Kalevalan. Hävettää myöntää, mutta olen itse lukenut siitä vain osia. Kalevalan sijasta olen lukenut Genjin tarinan, toisin kuin kukaan japanilainen jonka kanssa olen puhunut siitä (kaikki ovat kyllä joutuneet koulussa lukemaan kirjasta osia). Tyttöparka tuntui muodostaneen Suomesta ihan samanlaisen ihannekuvan kuin japanofiilit Japanista. Tavallaan tuli vähän surkea olo, kun ajattelin että hän joutuu vielä pettymään. Pitää Suomeen palattuani skarpata ja ottaa Kanteletar käteen.