Tänään minusta sitten tuli Kaisa-sensei. Kävin opettamassa lapsille englantia (käytännössä se oli enemmänkin leikkimistä). Minut palkannut Toshiko tarjosi teetä opetustuokion jälkeen. Siinä sitten käytiin läpi se tavallinen, eli Suomen loistava Pisa-menestys. Vaikka olen käynyt tämän keskustelun jo kymmeniä kertoja, häkellyn siitä aina yhtä lailla. En oikein tiedä, mitä sanoa, japanilaisessa kulttuurissahan pitäisi aina olla kovasti nöyränä. Ehkä oikea toimintamalli olisi vähätellä Suomen Pisa-tuloksia, mutta en oikein haluaisi tehdä sitäkään, koska uskon kyllä että suomalainen koulujärjestelmä on hyvä (tai jos ei varsinaisesti hyvä, niin ainakin paras).
Japanilaiset opetusmetodit nähtyäni olen tullut siihen tulokseen, että suomalaisessa koulussa todellakin pyritään ymmärtämiseen, ei ulkoa opettelemiseen. Varmasti luokkakoollakin (suomalaisen ala-asteen 15 oppilasta vs. japanilaisen ala-asteen 35 oppilasta) täytyy olla suuri merkitys. Tai sillä, että kouluun pääsee ilmaiseksi (japanilaisethan kuluttavat aikamoisia summia lastensa koulutukseen aina ala-asteelta lähtien). Näyttää siltä, että täällä pyritään nyt kovasti ottamaan oppia Suomesta. Toshikon mies – ala-asteen opettaja – oli käynyt kahdeksan päivän opintomatkalla Suomessa. Myös suomalaisia ala-asteen oppikirjoja on kuulemma alettu kääntää japaniksi.
Samalla tuli keskusteltua vähän yliopistostakin (en malttanut olla mainitsematta, että sekin on Suomessa ilmaista). Kuulemma Japanissa ei ole kovin yleistä tehdä jatko-opintoja (sen kandin jälkeen, joka on täällä käytännössä sellainen lukion jatke, joka ei useimmiten vaadi esim. kriittistä tai tieteellistä ajattelua). Toshikon mukaan niitä tekevät lähinnä miehet, joita kiinnostaa luonnontieteellisten alojen tutkimus (en usko, että tämä käsitys vastaa ihan täysin todellisuutta).
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
9 comments:
Toki Suomalaiset koulut ovat ihan jees, mutta muutama lisähuomio opettaja-ystäviltäni tulee mieleen.
Koulujen rajujen säästöjen vuoksi lamakaudella ja edelleenkin on oppilaskoko luokissa nykyään 25+ oppilasta.
Laman jälkeen postetut tasoryhmät kielistä ja matematiikasta ovat myös johtaneet kokonaisarvosanojen laskuun ja Suomessa on myös kasvava joukko oppimishäiriöisiä lapsia jotka eivät saa tarvitsemaansa erityisopetusta vaan jotka ovat vakavassa koulutuksellisessa syrjäytymisriskissä.(juuri suurten luokkakokojen ja erityisopetuksen määrärahojen puutteiden vuoksi)
Lukioiden arvosanojen sisäänpääsy rajat ovat tuleet alaspäin, koska oppilaat eivät vaan saa tarpeeksi korkeita tuloksia.
...että ei se koulujärjestelmä ihan niin lintukoitoisa ole enää täällä kotosuomessakaan. :-)
Onneksi meillä on kumminkin hyvin koulutettuja opettajia joista valta-osa yrittä ihan vilpittömästi parhansa tuossa koulutuksessa. ja menetelmät ovat onneksi pelkkää ulkoaopettelua monipuolisiempia. :-)
-Sarrig-
Moi!
Kiitos kommentista! Ovatko luokkakoot tosiaan ala-asteellakin noin suuria? Mun tietoni perustuvat paradoksaalisesti siihen, mitä olen kuullut asiaan perehtyneiltä japanilaisilta (mutta varmasti tämä propagandapuoli osataan kyllä Suomessakin - ja pelottavasti saan aina välillä itsenikin kiinni sellaisesta - huomaan liioittelevani toisinaan esim. tasa-arvojuttuja jotta japanilaiset ymmärtäisivät että asiat voidaan hoitaa toisinkin...).
Tasoryhmien poistaminen on kyllä ikävää, siitä olen samaa mieltä.
Mutta sen jälkeen kun on yhtään perehtynyt japanilaiseen koulusysteemiin, ei kyllä tee enää mieli sanoa suomalaista koulua esim. tasapäistäväksi.
Hmm. Onkohan mulla joku koti-ikäväkausi menossa kun parista viimeisestä merkinnästä on kuin vaivihkaa tullut Suomi-aiheisia?
K.
Satu ehtikin jo sanoa sen, mitä ajattelin, eli luokkakoot on kyllä Suomessa hirveän isoja. Ykköskakkosella voidaan vielä mennä alle 20:llä, mut kolmanteen luokkaan mennessä luokkia aletaan sit yhdistelemään.
PISA-tutkimuksessa menestymistä selitetään osin juuri sillä tasoryhmien puutteella. Se vähentää keskihajontaa, eli vaikka se saattaakin heikentää niiden "parhaiden" oppilaiden suoritusta, se myös välttää leimaamamsta tyhmäksi ja kun koko vuosiluokka saa saman, pätevän opetuksen, ovat keskiarvot myös hyviä.
Jossain random Saksassa, jossa lapset ilmeisesti käytännössä valitsevat akateemisen ja ammattikoulu-uran väliltä jo kymmenen vanhoina, on "huiput" suunnilleen samaa tasoa Suomen kanssa, mutta heikosti menestyviä on paljon enemmän, koska niihin ammattikoulusuuntautuneisiin ei samalla tavalla viitsitä panostaa.
Toisaalta en tiedä mitä se kertoo meidät koulutusperiaatteista, että kuutosen keskiarvolla pääsee lukioon, akateemin työttömyys voi hyvin ja ammattikoulututkinnon suorittaneista osaajista on pulaa. :)
Kiitos vielä Heicullekin kommentista (ajattelinkin että sulla saattaisi olla sanottavaa aiheesta ja että tietäisit esim. nuo luokkakoot)!
En tiedä tasoryhmistä. Itselläni on niistä hyviä kokemuksia (käsitykseni saattaa kyllä olla hieman vinoutunut, koska harvemmin sain lukuaineista ysiä huonompaa), ja muistan että esim. matematiikassa heikommistakin oppilaista oli kiva olla ryhmässä, jossa opetus menee oman tason mukaan - niin että siitä tajuaakin jotakin.
En ihan näe miksei heikommille oppilaille suunnatuissa tasoryhmissä voisi olla yhtä pätevää opetusta kuin paremmillakin (en ole itse hirveän paljon opettanut, mutta isoimmalta ongelmalta ovat aina tuntuneet oppilaiden tasoerot - on pitänyt mennä sellaisen keskilinjan mukaan että hyvät turhautuvat ja heikot tippuvat kärryiltä). Enkä mä tiedä, onko heikkoon tasoryhmään joutuminen sen enemmän tyhmäksi leimaamista kuin huonon arvosanan saaminenkaan.
Mutta en kyllä loppujen lopuksi ole niin perehtynyt tähän, että osaisin sanoa tarkkaan. Voihan se vaikka olla, että heikkoon ryhmään joutuminen lannistaa opiskeluintoa ja että sitä kuitenkin oppii enemmän jos joutuu kynsin hampain roikkumaan paremman ryhmän mukana.
Omasta mielestäni suomalaisessa koulussa on muuten hyvää myös se, että se on oikeasti kohtalaisen yleissivistävä (ts. mitään erikoispainotuksia ei valita liian aikaisin, vaan kaikista oppiaineista saa edes jonkinlaisen käsityksen).
no sisi noista taso ryhmistä ja niiden postumisesta voin kommentoida itse lukihäiriöisenä ja oppisvaikelevana vähän: eli kun aloitin yläasteen ne oli, kesken kaiken ne vaihdettiin pois. tulos: matikkanerot kettuilivat ja knoppailivat 8-9 luokan tunnit niin että en itse tajunnut matikasta enää mitään ja lukion matikasta (lyhyt) pääsin läpi opettajan armosta, en enä millään opetuksella. :-D
toki keskiarvo jakaumisa tulokset varmaan massanan näyttävätkin kivemmille sit nykyään...;-)
mä kävin tampereen suurinta yläastetta mikä varmasti vaikuttikin asiaan - itselle vaan jäi aika hurja kontrasti siitä herttaisen huomioivasta lähiopetuksesta ja sit siitä massaluokka ajattelusta.
pienempiä luokkakokoja ja erilaisia oppimistyylejä vaan mukaan niin hyvä tulee! :-)
ehkä taas joskus *idealisti*!
-sarrig-
Japanissa ala-asteella luokkakoot ovat 30-40 oppilasta ja koulutushan on ilmaista.
Joo, mutta mun käsittääkseni aika monet kuitenkin laittavat lapsensa yksityiskouluihin (esim sellaisiin, jotka ovat yhteydessä johonkin yksityiseen yliopistoon, johon niistä sitten pitäisi olla paremmat mahdollisuudet päästä).
Niin, mutta eihän se poista sitä faktaa, että Japanissakin kouluun pääsee ilmaiseksi.
Totta kyllä. Ja kiitoksia kommenteista!
Post a Comment