Kun tänään tulin kotiin, melkein kaikkien japanilaisten tyttöjen nimet oli pyyhitty alakerran tussitaulusta. Uudet asukkaat saapuvat kai parin seuraavan viikon aikana. Jotenkin tuli hieman orpo olo - talo tuntuu nyt tyhjältä ja autiolta. Huomaan yhtäkkiä kaipaavani tyttöjä, joista ketään en tuntenut (tai tunne) kovin hyvin ja joiden joukossa oli monia, joista en pitänyt. Naapureista oli tullut tuttuja, osa arkea, vaikka en näiden kanssa juuri puhunutkaan.
*
Kävin tänään keisarillisessa puistossa. Kirsikankukat ovat nupullaan, yhdessä puussa jo hieman auki. Saman puiston eri puut ovat ihan eri vaiheissa. En osaa päättää, olisiko parempi että kaikki puut kukkisivat yhtä aikaa (jolloin puisto olisi hetken aikaa häkellyttävän näköinen) vai että kukinta tapahtuisi vaiheittain (jolloin kukkia olisi kauemmin). Osa minusta odottaa jo terälehtien putoamista.
*
Yllättävänä uutisena: sähköpostilaatikossani oli hääkutsu! Siis japanilaisiin häihin (tai ainakin puoliksi japanilaisiin... sulhanen on Uudesta-Seelannista)! Japanilaiseen tapaan mitään häälahjoja ei viedä, vaan juhliin on tuotava rahaa. Tässä tapauksessa summa on 7000 jeniä (n. 45 euroa) naisilta ja 8000 jeniä (n 51 euroa) miehiltä, eli ymmärtääkseni verrattain vähän. En vastannut vielä kutsuun, mutta luulen kyllä että menen - onhan tuossa antropologista kuriositeettiarvoa. Mutta mitenköhän tuonne
pitäisi pukeutua? Eihän minulla edes ole täällä mitään juhlavaatteita mukana...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
5 comments:
Tottakai menet tommoseen tilaisuuteen. Onhan täällä blogisteissakin muuten monia jotka on asuneet Japanissa vuosia (Joy, Yoe, /mek... okei viimonen on mies eikä ehkä vastaa vaatekyssäreihin) ja varmasti on joutuneet joskus todistamaan vastaavia (rätti)huolia. Eiku kysymään!
Mene, mutta ole sen verran viikinkityttö että viet sen miehiltä odotetun summan verran rahaa. :D Rajansa kulttuurirelativismillakin.
Luulen, että tässä tapauksessa rahasummaero johtuu siitä, että miehet yleensä syövät (ja juovat) enemmän kuin naiset. Mutta katsotaan!
Ja juu, olen menossa, täytyy vain keksiä joku keino selvitä kaikista etikettiongelmista. En esim. tiedä, kuinka vastata kutsuun. Käsittääkseni ne rahat on myös vietävä erityisessä kirjekuoressa, ja olisi vähän noloa laittaa ne vahingossa esim hautajaiskirjekuoreen (hautajaisissahan on tämä sama rahanviemiskäytäntö)...
Perinteisestihan kutsu tulee postissa vastauskortti mukanaan, mutta jos se on tullut sahkopostilla ja sulhanen on kerran ulkomaanpelle niin eikohan enkunkielinen vastaus meilitse toimi.
Ainakin toisissa noissa myytavissa kuorissa lukee nykyisin myos enkuksi "Happy Wedding" siina lapussa johon pitaa kirjoittaa oma nimi ja jos ei lue niin kirjakaupan tadit auttaa saletisti kun hopottaa niille jotain kekkon-shikista :D.
Nuo "omakustannushintaiset" haat ovat nykyisin nakojaan pop kun useampikin kertoo tuollaisen kutsun saaneensa, perinteisestihan viedaan pariton maara kymppitonnin seteleita ja luku riippuu suhteesta kutsujaan. Itsekin arvoin oikeaa lukua juuri viikonloppuna...
Miehillahan on pukuhomma suhteellisen helppo, normipuku johon valkoinen (ja nykyisin vaalea tai jopa vaaleanpunainen kuten minulla oli) kravatti. Vaikka en naisten vaatteista mitaan tajuakaan niin eipa kenellakaan mitaan kauhean vaikeaa tuntunut olevan paallaan, reilun sadan vieraan joukossa yksi kimono ja lopuilla sitten samanlaista mita loytyy suomalaisista rippijuhlista ;).
/mek: Kiitos vastauksesta, enköhän selviydy! Luulen kuitenkin, että kutsuun olisi paras vastata japaniksi - se oli nimittäin japaninkielinen ja tuli käsittääkseni morsiamen vanhemmilta. Mutta kaipa ne ymmärtävät että tumpelo ulkomaalainen ei välttämättä tajua olla korrekti... :)
Post a Comment