Kymmenen paria sukkia

Poliisien määrä puistossa on kasvanut koko ajan. Yhtenä päivänä siellä oli poliisikoirakin. Syynä ei olekaan puistossa tapahtunut salaperäinen henkirikos, vaan ihan kohta ihan naapurissa järjestettävä G8-kokous. Viime päivinä polkupyöräpoliisi on aloittanut lähikorttelien säännöllisen kiertelemisen. Toistaiseksi poliisit ovat jättäneet minut rauhaan, vaikka ajan pyörää jalkakäytävällä ja käyn sateesta huolimatta epäilyttävillä kävelyillä puistossa. Talomme ilmoitustaululle on ilmestynyt lappu, jossa pahoitellaan asukkaille kokousjärjestelyistä aiheutuvia häiriöitä, kehotetaan tekemään yhteistyötä terrorisminvastaisen toiminnan nimissä ja ilmoittamaan epäilyttävistä henkilöautoista tai paketeista poliisille.

Kävin lauantaina onsenissa. En usko, että kylmävesiallas (tai kylpeminen muutenkaan) teki hyvää lähes parantuneelle flunssalle, mutta kaikkia houkutuksia ei voi aina vastustaa. Saanen syyttää itseäni, jos en ole vielä tälläkään viikolla siinä kunnossa, että uskaltaisin lähteä salille.

Kun käytän sandaaleja, sateen farkkukankaasta liottama väri tekee siniset läikät jalkapöytiin. Pitäisi pestä pyykkiä, mutta en uskalla laittaa paitojani kuivausrumpuun. Huoneilmassa ei kuivu edes suihkun jäljiltä kostea pyyhe. Mutta minulla ei ole oikeutta valittaa, koska nyt on sentään miellyttävän viileää ja pystyn nukkumaan ilman ilmastointia (yritän olla käyttämättä sitä ainakin siihen asti kunnes flunssa on kunnolla parantunut).

Lähetin tänään 7 kg vaatteita laivarahtina Suomeen. Postitoimistossa piti eritellä paketin sisältö yksityiskohtaisesti. En tietenkään muistanut, mitä kaikkea siinä tarkalleen ottaen oli. Villatakkeja, paitoja, villasukkia... Kirjoitin lappuun mitä mieleen juolahti, muun muassa 10 paria sukkia. Siitä tulikin häslinki, koska sukkia saa kuulemma lähettää korkeintaan kolme paria ilman suuria lisämaksuja.

Siinä sitten yritin neuvotella epätoivoisesti japaniksi postivirkailijoiden kanssa (”En nyt ole ihan varma, kuinka monta paria niitä sukkia oli – ehkä sittenkin kolme”) ja olin lähes varma, että joutuisin menemään kohta pakettini kanssa ulos, hengailemaan siellä parikymmentä minuuttia poliisien ihmeteltävänä, tulemaan takaisin sisään ja väittämään poistaneeni laatikosta seitsemän paria sukkia. Mutta lievän säätämisen jälkeen virkailijat suostuivat lähettämään laatikkoni, koska sisältö kerran oli kategoriassa personal use. Minulle huomautettiin, että Suomen päässä voidaan sitten ruveta vaatimaan jotakin maksuja sukista (enköhän selviä siellä puhumalla) ja että personal use -tavarasta ei saa korvauksia, jos tapahtuu onnettomuus ja laatikko häviää. Enköhän kestä.