Tuesday 10 June 2008

Terveellistä!

Kaverini väitti, että täällä myytävässä D-vitamiinivalmisteessa on nikotiinia. Tuoteseloste sanoo nikochin-san-amino, 20 mg (ニコチン酸アミノ). Minulla ei ole käsitystä siitä, mitä kyseinen aine todellisuudessa on (sanakirjani mukaan nikochin-san on nicotinic acid, mutta en tiedä mitä se on tai mitä amino tarkoittaa), mutta nikotiinia se ei kyllä voi olla jos sitä on kerralla juotavassa pullossa 20 mg. Oli miten oli, tulin ajatelleeksi että voisin itsekin ehkä vaivautua joskus lukemaan tuoteselosteita.

Jos jatketaan terveyslinjalla, luulen tajunneeni syyn lihomiseen. Olen juonut salilla urheilujuomia (normaalisti en juo limsaa tai edes käytä sokeria teessä) siinä uskossa, että poltan siellä niin paljon kaloreita, ettei minun tarvitse välittää. Lisäksi energiapatukoissa on (yllättäen!) aika suuri määrä energiaa, vaikka ne ovat niin pieniä etteivät vie näläntunnetta.

*

Olen kuullut usein sanottavan, että Japanissa on vähän rikollisuutta, mutta silloin kun rikoksia tapahtuu, ne ovat poikkeuksellisen hirveitä. Sunnuntaina 25-vuotias mies ajoi Tokion Akihabarassa ensin autolla kolmen satunnaisen ihmisen päälle ja sen jälkeen puukotti neljä ihmistä kuoliaaksi. Poliisikuulustelussa syyllinen sanoi, että olisi ollut valmis tappamaan kenet hyvänsä.

Asahi shinbunissa julkaistiin asiantuntijoiden arvioita tapauksesta ja sitä edeltäneistä vastaavista. Lehden mukaan on tyypillistä, että tapot tapahtuvat julkisella paikalla, jonne kuka tahansa voi tulla ja jossa on paljon ihmisiä, ja että syyllinen sanoo kenen tahansa kelpaavan uhriksi. Tappajat ovat tavalla tai toisella japanilaisesta yhteiskunnasta syrjäytyneitä (yhdessä aikaisemmista tapauksista tappaja oli nuori mies, joka ei taloudellisista syistä ollut voinut opiskella yliopistossa). Psykologien mukaan he tappavat, jotta heidän olemassaolonsa tunnustettaisiin. Tyypillistä on myös, että he ilmaisevat haluavansa tulla tuomituiksi kuolemaan.

Kun luen tällaisista tapauksista, tulen jälleen kerran ajatelleeksi kuinka typeriä argumentit kuolemanrangaistuksen puolesta ovat (tässä tapauksessa lähinnä ne, joissa sitä perustellaan rikoksia ennaltaehkäisevänä pelotteena). En kyllä sinänsä hyväksyisi kuolemanrangaistusta, vaikka olisikin todisteita siitä, että se toimisi pelotteena – pidän sitä yksinkertaisesti epäinhimillisenä ja sivistymättömänä käytäntönä.

3 comments:

Elina said...

Hei! Päädyin ensimmäistä kertaa blogiisi tänään :) En tiedä juuri mitään japanilaisesta kulttuurista, joten on hauska lueskella kirjoituksiasi.

Tuosta nikotiiniasiasta sain sellaisen infon lähipiirin luonnontieteilijältä, että kyseessä on B-vitamiini. Jännittävää mitä tuotteet pitävätkään sisällään - ja pitää olla vähintään alan koulutus, että tajuaa mitä niissä on ;)

Satuin myös vähän aikaa sitten lukemaan jostain lehdestä, että Japanissa on varsin erilainen suhtautuminen esim. itsemurhiin (tähän varmasti vaikuttaa historia/perinteet). Itsemurha nähdään kuulemma myönteisempänä asiana, yhtenä "ratkaisuna" vaikeaan tilanteeseen. Mutta oli miten oli, on todella vaikeaa mitenkään ymmärtää tai selittää tuollaisia tekoja...

/mek said...

Kyseessä ei ole nikotiini vaan niasiini eli B3-vitamiini.

Tällä kerralla tuolla Akihabaran kaverilla kuitenkin oli duuni ja asiat ulkoapäin muutenkin näyttivät kai OK:lta. Mielisairaiden tekemiä rikoksia tuskin pystytään missään torjumaan ennen kuin opitaan torjumaan mielisairautta.

Kaisa said...

Kiitos kommenteista, oli kiva saada tietää tuo B-vitamiini!

elina: Suhtautuminen itsemurhiin lienee erilainen kyllä. Samuraikulttuurissa itsemurhaa pidettiin usein kunniallisena ratkaisuna ulos tilanteesta, jossa velvollisuudet ovat keskenään ristiriidassa. Samoin se oli kunniallinen tapa selvitä tilanteesta, jossa toteuttaisi mieluummin henkilökohtaisia tunteitaan kuin sosiaalisia velvollisuuksia. Siihen, kuinka nykyjapanilaiset itsemurhiin suhtautuvat, en ole tosin syvemmin perehtynyt.

/mek: Eräs opettajani sanoi että tyyppi ei olisi kuitenkaan ollut vakituisena työntekijänä (eli elämä oli monin tavoin epävarmempaa). En sitten kyllä tiedä, voiko sitä oikein sanoa "yhteiskunnasta syrjäytyneenä" olemiseksi.