kunhan kirjoittelen

ke 19.9.2007

Mitähän sitä nyt kirjoittaisi? Päivä on mennyt asioita hoitaessa. Mutta nyt mulla on pyörä! Ja astiota. Ja WC:n puhdistusainetta. Ja jos haluan, saan oman telkkarinkin (mahtaisikohan se edes mahtua tähän huoneeseen).

Tavallaan olen kateellinen niille ihmisille, joilla on yksityisempi asumisjärjestely. Esim. tänään tapaamani korealainen tyttö asui tavallisessa asuintalossa, josta yliopisto on vuokrannut huoneita vaihto-opiskelijoille (enimmäkseen miespuolisille). Toisaalta täällä on se hyvä puoli, että tulee koko ajan puhuttua japania ja tutustuu niihin japanilaisiin opiskelijoihin, joita täällä asuu. Mun seinänaapuri on kotoisin Okinawalta, lukee lakia ja vaikuttaa ihan mukavalta.

Toisaalta on vähän hassu olo kun olen vanhempi kuin kukaan muu täällä. Tänään oltiin pienellä porukalla syömässä (sekä japanilaisia että meitä vaihto-opiskelijoita), ja porukan toiseksi vanhin tyttö oli mua viisi vuotta nuorempi.

Mutta sentään japanin puhuminen on alkanut sujua vähän paremmin. Aluksi olin varma, että kaikki muut puhuu mua paremmin, mutta tänään huomasin että ei nekään aina ymmärrä mitä niille sanotaan. Lisäksi tuntuu että mä olen täällä asuntolassa asuvista länsimaalaisista ainoa, joka osaa yhtään lukea kanjeja. Jotenkin olin kuvitellut, että kaikilla tänne tulijoilla olisi japani pääaineena, mutta nää muut tuntuu opiskelleen sitä ainoastaan sivutoimisesti.