su 7.10.

Tänään teimme yhteen kurssiin liittyen retken Yase Ohara -temppeliin ja Arashiyamaan. Sellaista ihanaa vihreää vuoristoa, jonka läpi kulkee rautatie, ihan kuin niissä stereotyyppisissä Japani-kuvissa. Ja niiden vuorten välissä laaksossa sellainen mahtava joki, jota pitkin turisteja kuljetetaan veneissä suhteellisen halvalla (sinne täytyy palata vielä). Tällaisina päivinä vakuutun entisestään siitä, että Japani on kaunein maa, jossa olen käynyt. Sekä ihmisten rakentamat puutarhat että vuorilla oleva villi luonto ovat häkellyttäviä. Unohdin kameran kotiin, mutta kaverit lupasivat lähettää kuvia sähköpostissa.

Meitä kuljetti autolla opettajamme ystävä, inkkarihenkisesti pukeutuva 8-vuotiaan pojan yksinhuoltajaisä, eli luullakseni sellainen hieman erilainen japanilainen. Poika piti suunnattomasti hyönteisistä ja osti jostain pikku kojusta itselleen lemmikiksi rukoilijasirkan. Aikoi pyydystää sille ötököitä ruoaksi. Isä oli kovasti Hanoi Rocksin fani ja vaikuttui kauheasti kun kerroin, että Turussa asuessani osuin usein Aninkaistenkadun Seven Eleveniin yhtä aikaa Mike Monroen kanssa. Big in Japan ja niin edelleen…

Muissa uutisissa - asuntolassamme järjestetään isot Halloween-bileet, joihin saa kutsua kaikki kaverinsa. Poikkeuksellisesti myös miesten tuominen on ok. Julisteita on joka kerroksessa, ja niissä lukee ihan selvällä japanilla "danji mo OK", eli kanrinin-talkkaritäti pakostakin tietää asiasta. Mitäköhän lahjuksia bilejärjestäjätytöt ovat tädille ostaneet? Omien tulevaisuudensuunnitelmien kannalta olisi ihan kiva tietää. Välillä tuntuu, etten ikinä opi ymmärtämään tätä kulttuuria.

*

Satunnaisia huomioita:

Kaikki tietävät niistä japanilaisten suosimista paidoista, joiden englanninkielisissä teksteissä (esim Dream neurotic here wonder melodramatic) ei ole mitään järkeä. Ostin tällä viikolla sadan jenin kaupasta muovitaskuja, joissa on ranskankielistä tekstiä. Ranskani on kauheassa ruosteessa, mutta ne herättivät silti huvitusta. "Le temps n'est pas à recevoir mais à creer. Heureuse et excitée. Quel genre de temps voulez-vous? Combien d'heures "distraites" avez-vous? De courtes vacances que j'ai trouvées. Quel genre de temps voulez-vous? Voila mon temps secret exclusif…"

Kännykkäni automaattinen tekstisyöttö (joka siis luonnollisesti toimii vain japaniksi kirjoitettaessa) ehdottaa tiettyjen sanojen jälkeen hymiöitä. Kun kirjoitin viestiin "gomen" ("sori"), puhelin ehdotti sivukuvaa tytöstä joka painaa päänsä ja liittää kädet yhteen. Usein puhelin myös ehdottaa sellaista nuottimerkkiä tiettyjen fraasien jälkeen. En tiedä miksi. Hymiöitä ja muita pikku ikoneita on puhelimen valikossa tarjolla mielin määrin - perushymynaamojen lisäksi löytyy erilaisia eläinpäitä, tähtiä, sydämiä, ruokaluvälineitä…

Suomi on jo nyt ihan ruosteessa. Välillä pitää pysähtyä miettimään, mikä on kieliopillisesti oikea muoto jossain lauseyhteydessä. Luen omaa blogitekstiäni ja näen että se on kauheaa kieltä, mutta uudelleenkirjoittaminen vaatisi tarkempaa pohtimista, ja olen siihen liian väsynyt. Ajatus kulkee osin japaniksi, osin englanniksi. Välillä tulee hetkiä, jolloin en pysty puhumaan kumpaakaan - kuin olisin unohtanut kaikki sanat tykkänään.

*

Muita satunnaisia huomioita:

Tulisen ruoan syöminen voi olla aika noloa kulttuurissa, jossa niistäminen on niin likaista että sitä ei voi tehdä julkisesti.