Uhkaava nälkä

Inhoan sitä tosiseikkaa, että välillä täytyy syödä. Nytkin olisi niin kätevä istua kirjastossa sulkemisaikaan asti, mutta jos verensokeri laskee, aivot eivät toimi. Kirjastossa ei saa syödä, joten on lähdettävä pois. Se vaatii nettiyhteyden katkaisemista, tietokoneen pakkaamista ja pöydälle levittelemieni paperien järjestämistä ja keräämistä. Lisäksi täytyy miettiä, mitä syö ja missä (tässä tapauksessa luultavasti valintamyymälästä ostettu bento tai onigiri jonkun yliopistorakennuksen alakerrassa). Italialainen kaverini ei koskaan tingi aterioista ja syö aina kunnollisen lounaan tai päivällisen vaikka olisi kuinka kiire. Ehkä se on kulttuuriero (tai sitten minä olen outo). Toinen tosiseikka, jota inhoan, on se että silmälasien läpi ei näe kunnolla, ellei niitä välillä pese.