Perillä

ti 18.9.2007

Asuntolassa. Oudoltahan tämä yhteisöllisyys täällä tuntuu. Minut haettiin Kioton rautatieasemalta (joskin jouduin soittamaan kertaalleen Doshishan kv-palveluihin ennen kuin löysin minua vastaan tulleet tytöt). Kun pääsin asuntolalle, kaikki neuvottiin kädestä pitäen. Kanrinin-talkkaritädin (joka ei puhu lainkaan englantia) toimistossa selitettiin uudestaan kaikki asuntolan säännöt (jotka olin lukenut minulle tulleesta mailista). Sitten täti vei minut huoneeseeni ja näytti suunnilleen jokaisen valokatkaisijan paikan.

Tämän jälkeen japanilaiset tytöt kuljettivat minut lähimpään ruokakauppaan ostoksille ja selittivät sellaisia käytännön asioita (kuten mikä on sadan jenin kauppa) jotka aiemmin Japanissa käyneenä jo tiesin. Siinä vaiheessa alkoi vähän ahdistaa. Olisin saanut itse kaiken selville huomattavasti nopeammin. Mutta yritän kovasti olla kärsivällinen, vaikka kädestä pitäen neuvominen ja kaikki huolehtiminen ahdistaakin. Tekisi mieli sanoa, että olen aikuinen ihminen ja käynyt ulkomailla ennenkin.

Sääntöjä täällä piisaa. Osan niistä ymmärtää, osaa ei. On ihan fiksua että sisällä ei saa tupakoida tai että iltaisin pitää olla suht hiljaa että ihmiset saa nukkua. Mutta sitten on niitä asioita joita liberaalina pohjoismaalaisena ei vain voi käsittää. Tämähän on ensinnäkin tyttöjen asuntola, eikä taloon saa tuoda miehiä (miehet eivät siis saa tulla edes ovesta sisään). Ala-aulassa on tussitaulu, jossa on kaikkien nimet ja jokaisen kohdalla magneetti joko kohdassa "paikalla" tai "poissa". Sitä on asianmukaisesti siirreltävä. Jos aikoo olla öitä poissa, se on kirjoitettava tauluun (myös syy on mainittava). Kotiintuloaikaa ei ole (mitä japanilaiset saattajatyttöni tuntuivat pitävän hämmentävänä), mutta kanrinin-täti sanoi ettei silti kannata olla ulkona myöhään, koska siellä on vaarallista (ja pah!).

Alakerran aulassa on erityinen varoituslappu, jossa sanotaan että miesten tuominen taloon on ehdottomasti kielletty. Siinä sanottiin, että tätä "most fundamental rule of Richard's house" on rikottu ja loungesta on nähty poistuvan mieshenkilöitä 29. ja 30.8. Lisäksi muistutetaan, että yhdessä elettäessä itsekäs käyttäytyminen (mitä miesten sisään päästäminen ilmeisesti on) ei sovi ja että jos jää kiinni miesten tuomisesta, saa kenkää asuntolasta. Richard's Housea vastapäätä olevassa Hawaii Housessa näyttäisi asuvan (tai ainakin hengaileva parvekkeilla) sekä miehiä että naisia. Miksi ne majoittivat mut juuri tänne? Mene ja tiedä. Ja tietysti tämä kaksinaismoraali ottaa päähän, koska toki naiset saavat tulla poikien asuntolaan.

Meillä on täällä joka kerroksessa yhteiskeittiö ja lisäksi alimmassa kerroksessa on lounge, jossa voi hengailla ja katsella telkkaria. Lisäksi jokaisessa huoneessa on kaikki tarvittavat mukavuudet - kylppäri, keittolevy, jääkaappi, pakastin, ilmastointilaite… Mutta kaikki on hirveän kliinistä (ehkä se johtuu siitä että tämä talo on upouusi, viime vuonna valmistunut). Tulee sellainen olo kuin olisi jossain hoitolaitoksessa.

Lisäksi kaikki täällä (kylppäri, keittiöt, pöytä…) on suunniteltu minua pienemmälle ihmiselle, japanilaiselle naiselle. Tuntuu todella oudolta olla yhtäkkiä keskivertoa pidempi, kun olen Suomessa tottunut olemaan pieni.

Mutta kyllä tämä tästä. On ihanaa kun on sentään oma huone, jossa saa olla rauhassa. Sitä paitsi asuntolan sijainti on käytännöllinen (10 min kävelyä koululle) ja vuokra halpa. Huone on japanilaisittain tilavakin (16 m2), ja täällä tosiaan on kaikki mukavuudet (jopa oma parveke!). Lisäksi ikkunasta on ihana näköala. Ehkä tästä saa hieman sisustamalla kodikkaamman.