Sain kuulla, että se pieni japanilainen tyttö, joka asui kanssani samassa kerroksessa, laittoi postilaatikkooni Disney Princesses –paperille kirjoitettuja kirjelappusia ja pukeutui Halloween-bileissä Lumikiksi, valmistui, sai työpaikan Singaporesta ja muuttaa tässä kuussa sinne. Eipä olisi uskonut!
*
Kävin pari päivää sitten kaupungilla korealaisen luokkatoverini kanssa (sen, joka juoksi flunssalääkkeet kädessään perässäni käytävällä) nähtävyyskierroksella. Tämä sanoi pitävänsä toista ryhmämme saksalaispojista pelottavana ja kysyi vielä, enkö minä pelkää tätä. Kysyin, miksi pitäisi. Koska tämä ei hymyile ja tällä on tatuointeja. Ja se poika kun on sellainen kiltin ja hiljaisen oloinen kauppatieteen opiskelija, joka äänestää japanintunneilla tiukempien koeaikataulujen puolesta ja on onnistunut kevätloman jälkeen hyppäämään kolmostasolta kutoseen...
Kotimatkalla metrossa korealainen sanoi suhtautuvansa lievällä pelolla toiseenkin saksalaiseen, koska tämä on jonkin verran meitä vanhempi – jo 24-vuotias. Minun ei auttanut kuin paljastaa ikäni. Korealainen kauhistui ja sanoi, ettei hänen sitten sovi puhua minulle ilman kohteliaisuusmuotoja ja pahoitteli monta kertaa, että oli tehnyt niin. Jotenkuten sain hänet kuitenkin uskomaan, etteivät ne ole tarpeen.
*
Toissapäivänä sain viimein katsastettua japanilaisen uimahallin. Ei siihen mennytkään kuin kahdeksan kuukautta. Ainoa uimahalli, jonka pukuhuoneessa olen nähnyt parkettilattian (ja minä tietysti ainoa asiakas, joka tiputteli sille vettä).
50-metrinen allas oli kauttaaltaan vain 140 cm syvyinen, ja sen reunalla oli kyltti, jossa kiellettiin alle 140-senttisiä ihmisiä menemästä altaaseen. Lisäksi altaan käyttö oli kielletty yläasteikäistä nuoremmilta.
Onnekseni allas oli käytännössä tyhjä – vain kolme ihmistä samalla radalla kanssani (ehkä Golden Week vaikutti asiaan, mene ja tiedä). Lisäksi vanhukset ja laihduttajat puuttuivat kokonaan. Tietysti katselen paljon mieluummin atleettisia uimahyppääjiä, mutta en silti voi olla miettimättä, olisiko ilmiöllä jokin japanilaisen yhteiskunnan normistoihin liittyvä syy. Luulen kuitenkin, että minun pitäisi käydä hallilla hieman useammin ennen kuin ryhdyn tekemään tarkempia demografisia arvioita.
4 comments:
Hmm pakko kyllä nyt kysyä että miten ihmeessä siellä Japanissa turisti ummikkona pärjää, kun nuo käyttäytymissäännöt yms normit on noin erilaiset kuin meillä täällä?
Luin tämän aukeaman juttuja. Olet tehnyt hienoja huomioita ja kuvaat ne elävällä tavalla. Mieleeni jäi erityisesti H-sensei konservatiivisuuden, haurauden ja seksikkyyden yhdistelmä - ja tämä vielä yhdistettynä mielikuvaan hauraista 'sisarista' vankilasaarnaajina - Mathilda Wrede oli heistä Suomessa kai ensimmäisiä ja tunnetuimpia.
Minttuli:
Kyllä täällä turistina ihan hyin pärjää, jos lukee vaikka matkaoppaasta käyttäytymissääntöjen pikakurssin. Ulkomaalaisille annetaan aika paljon anteeksi (ja etenkin turistipalvelutehtävissä yms työskentelevät ihmiset ovat monesti tottuneet ulkomaalaisiin), eikä turistina ehkä joudu niihin kaikkein hankalimpiin tilanteisiin. Paljon riippuu tietysti myös siitä, missä päin matkustelee - esim. Kiotossa ja Tokiossa ollaan melko tottuneita länsituristeihin.
puujalka:
Kiitoksia! Varmaankin se oli juuri Wrede, jota hain.
Post a Comment