Merkkejä ja ilmauksia

Kuten kaikki tietävät, japanilaiset pitävät epäsuorista ilmauksista:

"Palkkaamme mieluummin innostuneita kuin kokeneita hakijoita, mutta mikään ei vedä vertoja kokemukselle."

(経験よりもやる気のある人を採用するが、経験があるに越したことはない。)

Tai hieman toisessa kontekstissa:

"Jos menisin naimisiin, kaikista tärkeintä olisi tietysti rakkaus, mutta mikään ei voita rikasta miestä!"

*

Suullisen ilmaisun kurssilla yksi taiwanilainen tyttö alkoi kysellä minulta Suomesta. Koska olen opiskellut vähän kiinaa, näytin hänelle miten Suomi (kiinaksi Fen-lan) kirjoitetaan kiinalaisilla merkeillä. Tyttö sanoi: "それは..." ("Nuo ovat...") ja kirjoitti sitten paperille "中国の漢字" ("Kiinan kanjeja"). Sen jälkeen hän näytti, kuinka merkit "oikeaoppisesti" kirjoitetaan (minkä unohdin melkein heti).

Japania kirjoitettaessa käytetyt kanji-merkithän ovat kiinalaisia merkkejä, samoja joita taiwanilaiset käyttävät kiinaa kirjoittaessaan. Manner-Kiinassa käytetään periaatteessa samoja merkkejä, mutta niitä on yksinkertaistettu kulttuurivallankumouksen yhteydessä. Se tekee merkeistä huomattavasti helpompia oppia, mutta monet sanovat että se on ollut myös tapa pyrkiä katkaisemaan yhteys kulttuurivallankumousta edeltäneeseen historiaan. Yksinkertaistetut merkit voi siis nähdä ideologisesti värittyneinä.

En ole silti ihan varma, miksei taiwanilainen tyttö voinut sanoa ääneen merkkien olevan "Kiinan kanjeja". Siksikö, ettei halunnut luokassa olevien kiinalaisten kuulevan?