Lopun alkua

Aika rientää. Enää pari hassua kuukautta Japanissa. Tuntuu, että vasta nyt on saanut elämänsä järjestykseen, että vasta nyt on alkanut tulla läheiseksi näiden ihmisten kanssa. Ehkä on ulkomailla vietetylle vuodelle ominaista, että todella henkilökohtaisista asioista alkaa puhua uusille kavereille vasta ihan lopussa. Kuin olisi larpissa ja yhtäkkiä muistaisi että hahmolla on salaisuuksia, jotka on ehdittävä paljastaa ennen pelin päättymistä.

Blogia pitäisi päivittää hieman ahkerammin. Yhtäkkiä sitä huomaa, että ei olekaan loputtomasti aikaa kirjoittaa kaikkia suunnittelemiaan merkintöjä. Etenkin aluksi tuli kirjattua muistiin aiheita, joista olisi mielenkiintoista kirjoittaa. Nyttemmin kulttuurieroihin ei aina jaksaisi sillä tavalla paneutua. On väsynyt analysoimiseen, haluaisi vain olla ja elää, toteuttaa rauhassa niitä selviytymisstrategioita jotka on tähän mennessä kehittänyt (sanoisin että itselläni yksi merkittävimmistä on määrätietoinen hajamielisyys).

Olen nukkunut yöni paremmin (pitäisi koputtaa puuta) sen jälkeen kun päätin, että kuntoilu on tärkeämpää kuin opiskelu. Sain eilen palautetusta sanakokeesta 16/20 pistettä. Opettaja oli piirtänyt pistemäärän viereen itkevän naaman ja kirjoittanut ”Kyllä sinä nyt vähän parempaan pystyisit”. Huomenna lähden Tokioon pinnaamaan koulusta. Aion viettää kolme yötä japanilaisen kaverin yksiössä. Mielenkiintoista siitä varmasti tulee, mutta en vielä osaa sanoa hyvässä vai pahassa.