Tänään suoriuduin viimein ensimmäistä kertaa kuntosalille (en ymmärrä, miten rutiinien rakentamiseen voi mennä kahdeksan kuukautta ja miksi arki alkaa aina toimia vasta silloin kun siitä kohta joutuukin luopumaan). Kuntopyörä ilmoitti, että olen polttanut kaloreita yhden maitokahvin edestä. Säälittävää.
Yksi japanilainen tyttö kysyi, eikö ole ahdistavaa että pääsen koulusta jo kolmelta tai neljältä eikä minulla ole iltapäivisin mitään tekemistä. Hän oli ollut itse vuoden Yhdysvalloissa. Kuulemma siellä oli ankeaa, koska iltaisin ei ollut osa-aikatyötä. Lopulta viiteen erilaiseen kerhoon liittyminen oli auttanut asiaa.
Samalla tyttö kyseli, mitkä asiat Japanissa muodostivat isoimman kulttuurishokin. Yritin kertoa, mutta siitä seurasi vain hämmentynyt hiljaisuus. Joskus tulee sellainen olo, että kulttuuriero on ylitsepääsemätön. En kykene ymmärtämään toisen näkökantaa, toinen ei kykene ymmärtämään minun näkökantaani. Toisaalta reiluuden nimissä on sanottava että sellaisia kuiluja on oman kulttuurinkin sisällä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment