Hyvää ja huonoa

Hyvät uutiset:

Yllättäen sain eilen puhelun Applelta. Sanoivat että kone on valmis ja voin hakea sen koska huvittaa. Tein siis tänään uuden matkan Osakaan. Hinta oli muutama tuhat jeniä ennustettua halvempi ja asiakaspalvelu huomattavasti ystävällisempää kuin viimeksi. Tällä kertaa minua palveli nainen, joka puhui englantia huonommin kuin minä japania (viime kerralla asioin sujuvaa englantia puhuvan miehen kanssa). En tiedä, onko tällä seikalla yhteys palvelun tasoon.

Huonot uutiset:

1)

Tajusin vasta viime yönä, että vaikka minulla oli varmuuskopiot kiintolevylläni olleista tekstitiedostoista (Documents-kansiosta), en tyhmänä ollut tehnyt varmuuskopioita Pictures-kansiosta. Eli nyt täällä Japanissa ottamieni kuvien lisäksi menetin kaikki valokuvani kolmen ja puolen vuoden ajalta, mukaanlukien niiltä viideltä kuukaudelta jotka asuin Prahassa. Melko nostalgista kamaa siis hävisi. Applella tiedettiin kertoa, että Kiotossakin on liike, jossa datan voi pelastaa rikkinäiseltä kovalevyltä. Hinta on vähintään 80 000 jeniä (n. 500 euroa). Kuulemma tämä on kohtuullisen halpa hinta tällaisesta palvelusta (en tiedä, onnistuuko sama Suomessa sen halvemmalla). Seuraavaksi voi sitten alkaa miettiä, kuinka paljon on valmis muistoistaan maksamaan.

2)

Pitkittyneen kesän jälkeen on yhtäkkiä tullut kylmä, alle kymmentä astetta. Viikonloppuna tapaamani teeseremoniatäti sanoi, että luultavasti japaninvaahteroiden lehdet putoavat tänä vuonna ennen kuin ne ovat ehtineet kunnolla muuttua punaisiksi. Sama on jo käynyt kirsikkapuille. Minulle tuli kauhistuttava mielikuva siitä, kuinka japanilaiset ilmastonmuutoksen edetessä korvaavat ruskalehtensä kokonaan muovisilla (sellaisia oli koristeina yliopistomme teeseremoniakerhon sunnuntaina suorittamassa seremoniassa). Oikeastaan sitä ei ole vaikea kuvitella, niin vieraantunut tämä kulttuuri monessa suhteessa on.