lipevaa myyntia

Eilen tein ensimmaisen matkani Osakaan. Kavellessani Shinsaibashin asemalta Apple Storelle tajusin, etta ei ehka kannattaisi odottaa ongelman ratkeavan heti. Kaikki asiat, jotka olen saanut hoidettua taalla Japanissa ovat vaatineet karsivallisyytta ja odottelua. Ihan hyva, etta tajusin sen siina vaiheessa, niin ei tullut liikkeessa kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Mutta yksityiskohtiin. Kiintolevy (hard drive) on rikki, eika siella olevaa dataa voida pelastaa. Korjaus kestaa 7-10 paivaa. Jotenkin tuntuu, etta Suomessa asia olisi hoidettu saman tien - ei sen uuden kiintolevyn paikalleen asentamisen niin monimutkaista pitaisi olla, mutta mene ja tieda. Onneksi tein varmuuskopiot kaikesta juuri ennen lahtoani. Nyt en meneta kuin Japanissa ottamani valokuvat ja tulevia blogikirjoituksia varten tekemiani muistiinpanoja (suosittelen muuten varmuuskopioiden tekemista kaikille lukijoille).

Apple Storessa oli ikava asioida. Jouduin tekemisiin stereotyyppisen lipevan myyntimiehen kanssa. Ensin haiska sanoi, etta dataani ei voida pelastaa. Kysyin, eiko varmasti (olen kuullut etta useimmissa tapauksissa rikkinaisen kiintolevyn sisalto on palautettavissa), jolloin tyyppi yritti siirtaa tiedot uudelle kiintolevylle (ei toiminut). Sen jalkeen mulle sanottiin, etta jos kiintolevy on rikki, myos logic boardissa on usein ongelmia ja etta voin valita joko 35 000 jenin hinnan, jolla saan uuden kiintolevyn mutta joudun maksamaan erikseen muista mahdollisesti rikkinaisista osista, tai sitten 51 000 jenin flat pricen, joka kattaa paitsi kiintolevyn vaihdon myos muut mahdollisesti rikkinaiset osat.

Tuli sellainen olo, etta multa yritetaan nyt kiskoa ylimaaraista rahaa, joten sanoin jattavani koneen huoltoon ja maksavani halvemman hinnan. Myyja sanoi, etta ne tutkii samalla, onko muita rikkinaisia osia ja korjaa kaiken, joten hinta voi tulla sovittua kalliimmaksi. Kysyin, voiko ne soittaa mulle, jos loytyy muita rikkinaisia osia. Myyja katseli silleen hammentyneen oloisena ja sanoi etta totta kai, jos valttamatta haluan. Sanoin etta haluan. Myyja kysyi viela kerran, haluanko maksaa 51 000 jenin flat pricen. Kysyin, voinko paattaa asiasta siina vaiheessa,　jos niita rikkinaisia osia loytyy. Myyja sanoi etta tottakai. Minkakohan takia se ei voinut ilmaista asiaa talla tavoin heti aluksi?

Lisaksi se halusi etta allekirjoitan paperin jonka mukaan tiedostan, etta menetan datani enka saa vanhaa kiintolevya takaisin. Kysyin, miksi en voi saada sita takaisin, ja myyja kysyi haluaisinko sitten. Sanoin etta ihan mielellani ottaisin sen silta varalta, etta ne datat saa siita jossain muussa paikassa jollain ilveella ulos. Myyja totesi etta se kylla kay ja etta niiden insinoori tarkistaa viela, ovatko tiedot pelastettavissa. Ja kaiken tan pitaisi mun mielestani tapahtua ilman etta erikseen kysyn ja pyydan.

En tieda, vaikutinko ma sellaiselta epatoivoiselta tyypilta, jolta on helppo kiskoa ylimaaraista rahaa, vai huijaako ne ihan kaikkia, vai johtuiko se siita etta olen ulkomaalainen. Jotenkin on vaikea kuvitella, etta Suomessa olisi tallaista, mutta ehka vain katselen juuri nyt Suomea vahan ruusuisten lasien lapi (ja kyllahan lipevaa myyntia Suomessakin osataan - kun noin nelja vuotta sitten ostin tuon koneen, mulle sanottiin etta se todennakoisesti toimii mainiosti viela seitseman vuoden paasta - vaikka jotain tietysti kertoo sekin, etta koneen takuu oli kolme vuotta...). Melkein tuli sellainen olo, etten enaa ikina halua asioida Apple Storessa. Mutta ei mulla oikeasti ole muutakaan vaihtoehtoa, jos haluan saada koneeni kuntoon.

Koneen huoltoon jatettyani paatin parantaa mielialaani shoppailemalla. Se on aina paras vaihtoehto silloin kun mielipahan syyna ovat isot menoerat. Tosin tassa tapauksessa rahasumman lisaksi harmittaa ajatus 7-10 paivasta ilman omaa tietokonetta. Mutta otettakoon se opettavaisena kokemuksena, onhan sita kai olemassa jopa joku PC Turn Off Week. Ja olen aina ollut (tosin hyvin lievasti) silla kannalla, etta teknologiasta ei ole hyva olla riippuvainen.

*

Koska se ehka saattaa kiinnostaa osaa lukijoista, mainitsen viela etta junassa matkalla Osakaan vieressani istui goottilolita. Paluumatkalla sain vierustoveriksi nuoren pukumiehen, joka kirjoitti kuumeisesti jotakin pieneen mustakantiseen vihkoon. Yritin hieman vilkuilla tyypin olan yli, mutta ei siita tekstista oikein minun lukutaidollani selvaa saanut. Ainakin mies kaytti paljon huutomerkkeja.