Joskus tuntuu, että aivojen kielialueet ovat ylikuormittuneet. On ajoittain raskasta vaihdella päivittäin kolmen eri kielen välillä. Eräänä aamuna jouduin hetkellisessä ajatuskatkoksessa kysymään amerikkalaiselta kurssikaverilta, mitä on 発音に気をつける englanniksi (pay attention to pronunciation). Välillä on sellainen olo, että haluaisi hetkeksi lopettaa kielellisen ajattelun, sulkea koko analyyttisen koneiston. Kerran huonetta siivotessani laitoin musiikin pois päältä, koska siinä oli sanoja.
Aina suhtautumiseni vieraiden kielten puhumiseen ei ole paras mahdollinen. Saatan huomata, että mieleeni tullut lause on kieliopillisesti väärä, enkä saa sitä sanottua. Käytännön tilanteissa kukaan ei odota, kun jään miettimään parempaa lausetta (ihmiset vain kuvittelevat, että kielitaitoni on todellista heikompi, jos en sano mitään). Japania puhuessa on kyllä pakko käyttää virheellisiä lauseita (ei näillä taidoilla selviäisi muuten), mutta joskus tulee noita katkoksia englannin kanssa. Jokin perusylpeys ei antanut myöten, en yksinkertaisesti pystynyt sanomaan "take notice on pronunciation", vaikka sillä hetkellä mieleen ei tullut mitään muutakaan.
Luulen myös, että minulla on japania puhuessani taipumus käyttää liian formaaleja, kirjallisia tai ylikohteliaita ilmauksia (ehkä vähän sama kuin jos Suomessa sanoisi opiskelukaverilleen esim. "Odottakaa tässä, olkaa niin hyvä"). Yleensä se saa japanilaiset nauramaan. Tosin olen tainnut jo puolivahingossa suututtaa pari japanilaista. En tiedä, johtuiko se siitä, että sanoin liian suoraan vai siitä, että tein sen liian muodollisin ilmauksin.
Alkuviikolla olin niin univelkojen rasittama, että tyhmäilin koulussakin. En jaksanut ajatella mitään kovin tarkkaan ja kirjoitin itse keksittäviin esimerkkilauseisiin mitä ensimmäisenä päähän pälkähti. Erityisen tylsän oppitunnin jälkeen turhautuneena jopa: "Kuunnellessani sellaisia perusasioita käsittelevää luentoa minulle tuli sellainen olo kuin olisin joutunut takaisin ala-asteelle." Seuraavana päivänä opettaja kysyi tunnilla minulta, millainen yliopistojärjestelmä Saksassa on. Sanoin olevani Suomesta, ja opettaja pahoitteli erhettään. Sama toistui sitä seuraavana päivänä toisen opettajan tunnilla. En tiedä, onko asioiden välillä jokin yhteys (yleensä japanilaiset eivät unohtele tuollaisia asioita, ja olen ollut vähän hämmentynyt esim. siitä, kuinka opettajat joiden kanssa en ole aikaisemmin puhunut, ovat heti tienneet, kuka olen, mistä tulen, ketä opiskelijoita Helsingin yliopistosta on täällä aiemmin ollut jne). Ylimielisyyden olisi ehkä voinut jättää lentokentälle pitämään seuraa länsimaisille arvoille.
No comments:
Post a Comment