Tuesday 22 January 2008
Kokeiluja ja kokeilematta jättämisiä
Olen ollut täällä kohta viisi kuukautta. Sen kunniaksi maistoin tänään ensimmäistä kertaa kahviautomaatin pahvimukiteetä (se kulkee nimellä Lemon Tea). Hirvittävää litkua, maistui siltä kuin siihen olisi laitettu viisi palaa sokeria ja ehkä vähän sitruunaa. Koska tee ei tyydyttänyt kokeilunhaluani, kävin vielä ostamassa apteekista lämpölätkiä. Ne ovat siis sellaisia tarranomaisia läystäkkeitä, jotka lämmittävät kun ne lätkäistään alusvaatteiden päälle. Niiden käyttämiseen kokeilunhalu ei sitten riittänytkään. Pakkauksen ukaasit mahdollisista palovammoista vähän pelottavat. Lätkiä ei saa käyttää nukkuessa, kotatsussa, futonin alla, sähköhuovan päällä tai lämmityslaitteiden läheisyydessä. Niitä ei saa myöskään syödä tai laittaa suuhun...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
8 comments:
Hupsu tyttö! Lämpölätkät on parasta, mitä Japani on ihmiskunnalle tuonut. Käytän niitä jatkuvasti kaikki talvet, ja ainoa epämiellyttävä asia joka niistä on seurannut on se nolous, joka syntyy jos ottaa villapuseron jossain pois päältä ja alla olevan paidan selkämyksessä on ruma valkoinen lätkä - joka näyttää länkkärinsilmään lähinnä terveyssiteeltä.
Ihan parhaita on ne jotka sopii villasukkiin. Ihminen tarkenee viileässäkin kunhan jalat ei o kylmät.
Tiedätkö Yoe muuten noiden lämpölätkien toimintaperiaatetta? Ehkä niitä uskaltautuisi rohkeammin kokeilemaan, jos tietäisi paremmin...
Muistaakseni niissä on jotain rautajauhetta, joka hapettuu eli hiljalleen palaa / ruostuu.
Jepjep: Hokkairo are small pouches containing iron, water, cellulose, vermiculite, activated carbon and salt. Opening the plastic wrapping exposes the slightly moist iron to the Oxygen in the air, forming Iron Oxide (FE2O3, commonly referred to as 'rust'). 'Rusting' isn't the fastest chemical reaction on the planet (one which would normally take days, or even weeks), so salt is added into the mix to act as a catalyst, and thus, considerably speeding up the reaction. Now that the reaction is giving off heat, the carbon is used to evenly distribute the heat around the packet and the vermiculite (an inert mineral with insulating properties) is used to retain the heat, thus giving off a gentle warmth. Cellulose is added as a filler, to give the pouch a bit of 'volume'.
Kunhan et laita paljasta ihoa vasten, en usko että on mitään vaaraa sen kanssa.
Kiitos kovasti! Taidanpa uskaltautua kokeilemaan...
Ympäristöaktivistia hirvittaa tuommoiset kertakäyttötuotteet.
http://en.wikipedia.org/wiki/Hand_warmer
Sivulla mainittu crystallization type hand wormer (toinen kuva) on fiksu versio, joka on uudelleenkäytettävä. Mieluummin niitä jos löytyy (puhumattakaan siitä että vain pukeutuisi lämpimästi) :D
Mä veikkaisin että lämpölätkät ovat ekologisempia kuin kämpän lämmittäminen ilmastointilaitteella (tää on tosin mutua). Kun sisällä on kymmenisen astetta lämmintä, kaipaa muitakin ratkaisuja kuin lämpimiä vaatteita.
Ainakin lämpölätkät on merkittävästi paljon halvempia kuin kodin lämmittäminen. Me lämmitetään ihan minimisti, ja sähkölasku on silti yli sata euroa kuussa...
Siitäkään en sit tiiä mitä myrkkyä siinä supersaturoidussa litkussa on. Rauta on kuitenkin vain rautaa...
Post a Comment