Ympäristökokous

Kävin tiistaina yliopistomme ympäristökerhon järjestämässä keskustelutilaisuudessa. Valitettavan suuri osa keskustelusta meni ohi, eikä sanavarastoni riittänyt mielipiteiden ilmaisemiseen. Mutta oli silti mukava käydä siellä - tapaamani japanilaiset opiskelijat olivat hieman kypsempiä ja tiedostavampia ja ajankohtaisista asioista kiinnostuneempia kuin ne, joihin yleensä törmää. Japanilaisten viehtymys muodollisiin kokouksiin tosin häiritsi minua täälläkin. Tilaisuuden puheenjohtaja halusi käydä asialistan kokonaan läpi. Siinä oli niin monta keskustelunaihetta, että mistään ei ehditty puhua kovin syvällisesti.

Sain sellaisen yleisvaikutelman, että tällä järjestöllä on korkeamman profiilin toimintaa (ja enemmän rahaa) kuin vastaavilla Suomessa. Kaikki oli kovasti virallista, osalla tytöistä oli jakkupuvut ja paikalla oli muutama toimittaja. Japanilaisten osallistujien joukossa oli melko lailla lakitieteen, politiikan ja taloustieteen opiskelijoita.

Ilmeisesti tämän kevään pääasiallinen projekti on kesäkuussa Kiotossa järjestettävä Global Environmental Summit of Students, johon matkustaa opiskelijoita Doshishan ystävyysyliopistoista Australiasta, Britanniasta, Kanadasta, Kiinasta, Saksasta, Intiasta, Etelä-Koreasta ja Yhdysvalloista. Kokouksessa tehdään Kioton protokollan tyyppinen maita sitova sopimus kasvihuonekaasujen päästörajoista. En tiedä, onko tällaisesta kansainvälisen politiikan leikkimisestä muuta hyötyä kuin että se valmentaa opiskelijoita oikeaan poliittiseen toimintaan (ja näyttää hyvältä näiden CV:ssä). Kävisin itse mieluummin mielenosoituksissa.

Keskustelutilaisuuden jälkeen oli tarjolla ilmaista ruokaa ja juomaa (tällä kertaa jopa alkoholipitoista) läheisessä ravintolassa (jostain syystä minulle tuli mieleen korruptiokekkerit, joita lääkefirmat järjestävät lääketieteen opiskelijoille Suomessa). Ympäristöministeriössä työskentelevä poliitikko antoi käyntikorttinsa ja kehotti ottamaan yhteyttä, mikäli käyn Tokiossa. Panin merkille, että hän jakoi korttinsa kaikille paikalla oleville länsimaisille nuorille naisille, mutta ei kenellekään muulle. Korttiin liimatussa purikura-kuvassa mies ponnahtaa ulos vaaleanpunaisesta kattilasta, josta tulee höyryä ja sydämiä (myöhemmin minulle selvisi että hän on kaiken lisäksi LDP:n jäsen...).

(Nille, jotka eivät tiedä: purikura-valokuvauskopeissa voi kuvauttaa itsensä hassuja taustoja vasten ja lisäillä kuviin jälkikäteen kaikenlaista söpöä tilpehööriä kuten otsaripoja, tähtiä, sydämiä ja piirrettyjä eläihahmoja)