Lomalla!

Joskus vuosia sitten kävin sisareni kanssa katsomassa kissanäyttelyä. Väenpaljous ja huomion kohteena oleminen stressasivat kissoja, ja ne piiloutuivat tyynyjen alle häkeissään. Täällä asuntolassa on välillä tuntunut siltä kuin olisin yksi niistä kissoista. On ollut sellainen olo kuin minua tarkkailtaisiin jatkuvasti, ja siksi olen eristäytynyt huoneeseeni ja vältellyt yleisiin tiloihin menemistä.

Meille sanottiin syyskuussa orientaatiossa, että lähes kaikki saavat talvella jonkinasteisen masennuksen. Olen ollut joulukuussa ja tammikuussa aika alamaissa ja tympiintynyt Japaniin (mikä lienee näkynyt blogistakin). Nyt on kuitenkin alkanut tuntua paremmalta (pitänee koputtaa puuta). Kävelin tänään pimeän tultua keisarillisessa puistossa. Tuntui hyvältä ajatella, että takana on nyt kokonainen lukukausi ja että olen oppinut pirun paljon japania. Kotimatkalla katselin kahviloita, joihin en ollut koskaan ennen kiinnittänyt huomiota. On ihana olla lomalla (nukuin tenttiuupumusta pois ja pääsin tänään ylös sängystä joskus kahden jälkeen iltapäivällä).

Päätin palkita itseni matkalla Okinawalle. En malttanut odottaa että naapurin tyttö tulisi kotiin, vaan varasin liput omatoimisesti japaninkielisiltä sivuilta. Jouduin soittamaan pari kertaa matkatoimistoon, mutta kaikki meni (koputan taas puuta) ihan hyvin ja ymmärsin suunnilleen mitä minulle sanottiin, vaikka virkailija puhui keigoa (suomeksi kohteliaisuuspuhetta). Olen itseeni tyytyväinen. Pitää toivoa että onnistun vielä maksamaan liput huomenna, niin olisi jotakin mitä odottaa. Ja kun palaan Kiotoon, ilmat lämpenevät pikkuhiljaa ja sitten onkin kohta kirsikankukkia...

*

Kun tulin Japaniin, minua ärsytti se että kohdeltiin kuin lasta. Olisi tehnyt koko ajan mieli sanoa, että olen melkein kolmekymppinen ja pärjään kyllä. Eilen kävin syömässä kanssani samassa kurssilla opiskelleen kuusikymppisen taiwanilaisen naisen luona (hieno ihminen ja ihanaa ruokaa mutta ikkuna oli koko ajan auki emmekä minä ja italialainen kaverini kehdanneet sanoa että jäädymme).Emäntämme kertoi, että hänen tullessaan Kiotoon yliopiston toimistotädit olivat sanoneet olevansa kovasti huolissaan, koska niin vanhalle ihmiselle voi olla vaikeaa sopeutua uuteen ympäristöön... Se vahvisti epäilykseni siitä, että Japanissa ylihuolehditaan kaikista, iästä ja elämänkokemuksesta riippumatta.