Päivän kiinnostavimmat tapahtumat

Tänään oli tenttiviikon ensimmäinen päivä. Se ei estänyt minua (tapojeni mukaisesti) myöhästymästä koulusta. Olin laskenut ehtiväni, jos vain polkisin hullun lailla. Räntäsateessa ja vastatuulessa tuli sellainen olo, että keuhkot halkeavat ihan kohta. Kaiken lisäksi puisto oli täynnä hölkkääviä koululaisia (niillä oli shortsit!) joita piti väistellä. Ja koulussa hissin ovet menivät kiinni ihan nenän edestä. Lähdin ravaamaan portaita neljänteen kerrokseen.Voimat loppuivat jossain toisen ja kolmannen välillä, siitä ylöspäin oli pakko kävellä. Pitäisi tehdä tälle kunnolle jotain (kuulemma viisi kerrosta hölkäten portaita hengästymättä on minimivaatimus). Heti tenttien jälkeen. Ihan totta. Lupaan.

Oli pakko odottaa hetki hengityksen tasaantumista ennen kuin pystyin keskittymään koepaperiin. Alkoi yskittää hirveästi, eikä se mennyt ohi ennen kuin joskus paljon myöhemmin iltapäivällä (vähän epäilen että tämä kostea ilma ei ole minulle ihan hyväksi). Kun pääsin luokasta ulos ja takaisin portaisiin, huomasin että polvetkin olivat tohjona. Minulle on sanottu, että liikunnan ei kuulu sattua. Onneksi en ole koskaan pitänyt sitä kovin uskottavana väitteenä.

*

Opettaja oli korjannut avoliittoaineeni. Vielä vuonna 1997 suurimmalla osalla avoliitossa eläviä suomalaisia oli siihen sellaisia ideologisia syitä kuin vaikkapa avioliittoinstituution vastustaminen (nykyään avoliitossa eletään ihan muuten vain). Opettaja oli kysynyt marginaalissa, kuka vastustaa avioliittoa - henkilö itse vai tämän ympäristö. Ihmettelin ensin, miten kyse voisi olla kenestäkään muusta kuin henkilöstä itsestään, mutta sitten tajusin että opettaja tietysti ajatteli pariskuntien eläneen avoliitossa, koska näiden ympäristö (esim. vanhemmat) vastustivat avioitumista. Jos ei voinut mennä kunnolla naimisiin, täytyi elää susiparina. Ja tämä huolimatta siitä, että ympäristön vastustus olisi vaatinut lauseeni aktiivisen verbimuodon vaihtamista passiiviseksi. Kaipa on uskottavampaa, että minä teen mokia peruskieliopissa kuin että ihmiset vastustaisivat avioliittoinstituutiota.

*

Kirjastossa joku japanilainen tyttö tuli kysymään todella kohteliaasti, olenko venäläinen. En aluksi ymmärtänyt koko kysymystä (tyttö kun puhui hieman mumisten) ja jouduin pyytämään toistamaan. Lopulta häkellyin niin pahasti, että sanoin lyhytsanaisesti olevani Suomesta. Tytöllä oli venäjän oppikirja kädessä (sympaattista). Harmittaa vähän. Olisi pitänyt sanoa vaikka että huivini on Venäjältä (sen perusteella kansallisuusarvio varmaankin esitettiin) tai että olen kiinnostunut venäläisestä kirjallisuudesta. Tai että minulla on venäläinen kaveri, jonka voisin esitellä.