Vuodatusta (ynnä veren ja hien kristalleja)

Aamulla oli ihan oikeaa lunta, paksu kerros vastapäisen talon katolla (päivän mittaan se on sulanut pois). Siitä huolimatta ehdin tällä kertaa kokeeseen. Tosin olin paikalla viimeisenä. Kaikilla muilla tuntuu olevan sellainen käsitys, että kokeisiin tullaan kymmenen minuuttia etuajassa...

Päivän viimeinen koe oli suullinen ilmaisu. Ja minä olin viimeinen sen suorittava opiskelija. Kuten olin vähän arvellutkin, järjestys oli tällainen, koska olin kritisoinut kurssia ankarasti "anonyymissä" palautelomakkeessa (jonka opettaja oikeastaan saisi lukea vasta maaliskuussa), ja opettaja halusi vielä keskustella siitä kanssani. Tätä on tapahtunut muillekin. Ei se nyt sinänsä mikään paha keskustelu ollut. Opettaja oli ystävällinen ja muisti hieman kehua minua vielä sen jälkeen kun oli todennut, että puheeni on vielä takeltelevaa ja että hyödyttömiksi kokemani ulkoaopetteluharjoitukset (suullinen kurssi on toiminut pääasiassa siten, että kirjoitetaan kotona dialogeja, jotka sitten opetellaan ulkoa ja esitetään kaverin kanssa luokalle) auttaisivat siinä.

Tavallaan ymmärrän kyllä, että tällainen metodi saattaa soveltua japanin opiskeluun. Japanin puhuminen perustuu kuitenkin paljon enemän fraaseihin kuin vaikka suomen tai englannin. Tietysti olisi hyvä osata suoltaa fraaseja sujuvasti. Mutta tuntuu silti oudolta, että koko suullisen kurssin aikana oikeasti keskusteltiin kolme kertaa. Jos japanilaisten englanninopetus on samanlaista, en yhtään ihmettele, miksi nämä monesti häkeltyvät, jos johonkin kysymykseen vastaa vähän eri tavalla kuin odotettiin.

Alan pikkuhiljaa tiedostaa sen tosiseikan että tähän mennessä tekemäni etikettimokat estävät minua hyppäämästä keväällä edistyneelle tasolle, vaikka saisin tasokokeesta millaiset pisteet. Mutta eipä siitä kai niin väliksi, jääpähän sitten enemmän aikaa katsella nähtävyyksiä. Ja aina voin tuudittautua siihen, että jos tulen vielä toisenkin kerran Japaniin, osaan silloin ehkä jo käyttäytyä ihmisiksi.

Mitä hien ja veren kristalleihin tulee, se on suurella vaivalla saavutettuja asioita tarkoittava (japanin kielessä kliseeksi kulunut) metafora. "Tuhlasitko sinä minun hikeni ja vereni kristallit tuohon Louis Vuittonin laukkuun (joka on kaiken lisäksi vielä rumakin)?"