Japanin kielessä yhdyssanan toisen osan ensimmäinen äänne muuttuu usein soinnilliseksi (esim. take (bambu) + sao (seiväs) -> takezao, yuu (ilta) + tsuki (kuu) -> yuudzuki, ko (lapsi) + shika (peura) -> kojika, hon (kirja) + tana (hylly) -> hondana). Tätä sekventiaalista soinnillistumista ei kuitenkaan tapahdu koskaan silloin, kun yhdyssanan toisessa osassa on soinnillinen obstruentti (esim. take (bambu) + kago (kori) -> takekago, koska sanassa kago on äänne g).
Tämä ilmiö tunnetaan Lymanin lakina Benjamin Smith Lymanin (1835-1920) mukaan. Lyman oli amerikkalainen kaivosinsinööri, joka matkusti Japaniin toimiakseen Meiji-hallituksen apuna. Hän oli kiinnostunut japanin kielestä ja onnistui löytämään yllä esitetyn lain. Koska Lyman ei tuntenut Japanin kirjallisuushistoriaa, hän ei tiennyt että Motoori Norinaga (1729-1801) oli jo aikaisemmin esitellyt lain japanin kieltä koskevassa tutkielmassaan.
Miksi tätä sääntöä ei sitten kutsuta Norinagan laiksi? Jätettäköön se lukijoille harjoitustehtäväksi.
No comments:
Post a Comment