Selvisin hengissä, vaikka kaikilla muilla ”viiteryhmäni” tytöillä oli polvimittainen hame, korkkarit ja manikyyri. Juhlassa pelattiin bingoa, jossa osa palkinnoista oli ”noloja” (esim. hengitysmaski ja paketti nenäliinoja – täällähän julkisesti niistäminen on sopimatonta ja sairaiden odotetaan pitävän maskia naamalla), mikä oli japanilaisten mielestä tietysti kauhean hauskaa. Voittajien piti kertoa lyhyesti itsestään, sanoa sananen juhlavieraille ja esitellä palkinto kaikille. Lisäksi mieshenkilöt joutuivat juomaan lasin kaljaa pohjanmaan kautta. Mutta sentään pääsin jatkoilla näkemään (ja kuulemaan), kuinka japsit karjuvat karaokemikkiin banzaita solmio päässä.
Ja ihan täysin yllättäen eilisestä muodostui sellainen ilta, jona päätyy jatkojen jatkojen jatkoille ja löytää itsensä polttamasta vesipiippua jossakin hämyisässä kuppilassa, johon ei sitten harmikseen löydä enää ikinä uudelleen. En tiennyt, että tällaista voi käydä Japanissakin. Mutta hyvä näin. (Huolimatta siitä että vastapäätäni istunut hyvännäköinen mies suhtautui minuun lähinnä tulkkina, jonka kautta kommunikoida englannintaidottomalle kaverilleni.)
No comments:
Post a Comment