Vappu

Se olisi nyt sitten vappu. Se, että täällä ei vietetä joulua, ei tuntunut missään. Tuntui ihan luonnolliselta, että uusi vuosi on se tärkeä juhla. Typerää kulttuuri-imperialismiahan se olisi vaatia, että täällä olisi täsmälleen samat juhlat kuin länsimaissa. Ei ole yhtään niin helppo suhtautua siihen, että täällä ei vietetä vappua. Ajatella, voisin juuri nyt seistä kuoharilasi kädessä räntäsateessa ja laulaa lauluja, joiden sanoja en osaa.

Mutta kerrottakoon juhlan kunniaksi seuraava anekdootti:

Olipa eräänä vappuna metallityömies matkalla ratikassa Sörnäisiin. Ratikka oli melko tyhjä, etupenkillä vain istui sellainen vähän vanhempi herra mittatilauspuvussa, kävelykeppikin taisi olla. Että kehtasi, työväen juhlapäivänä vielä. Mukavan nousuhumalan kannustamana metallimies siitä karjaisemaan että perkeleen porvari. Etupenkin herra nousi seisomaan, pui nyrkkiä ja kivahti (suomenruotsalaisella korostuksella): ”Minä en ole mikään porvari, minä olen aatelismies!”