Viikon luontokuvaus

Joskus pienistä asioista tulee hyvälle mielelle: linnulla oli pesä markiisin alla.

**

Joku aika sitten kirjoitin:

Viime päivinä on ollut sateista. Melkein kuin olisi toinen syksy, nyt kun viimeisetkin kirsikankukat putoavat. Vaikutelmaa korostaa se, että juuri puhjenneet kirsikanlehdet ovat punertavia – puut muuttuvat valkoisista ja vaaleanpunaisista kohti syksyisempiä sävyjä. Lisäksi appelsiinipuista (olen antanut niille sellaisen nimen vaikka en tiedä, onko niillä oikeasti mitään tekemistä appelsiinien kanssa), joissa on ollut lehdet koko talven yli, putoaa vanhoja lehtiä (punaisia ja keltaisia, tietysti), nyt kun uudet vaaleanvihreät lehdet alkavat olla jo melkein lehden kokoisia. Niin, maassa kirsikankukkia ja punaisia lehtiä.

*

Kun näin keisarillisen puiston ensimmäiset kirsikankukat, minulle tuli vähän samanlainen olo kuin syksyllä vaahteranlehtiä katsellessa. Sekä sakurat että momijit näyttävät liikaa valokuviltaan ja muovikopioiltaan. Puistossa kävellessä tuli sellainen olo kuin olisi lavastetussa satumetsässä. Kirsikkapuista roikkuvat valkoiset ja vaaleanpunaiset kukat eivät tuntuneet todellisilta. Niistä tuli luonnoton olo, joka vähensi esteettistä kokemusta. Kaverini sanoi, että kukat näyttävät ihan popcornilta. Minulle niistä tuli mieleen mauttomat hääpuvut.

Esteettinen kokemus vaatii aina jotakin lohdutonta. Yksittäinen, pudonnut kukka on kauniimpi kuin hillitön runsaus. On kliseeksi asti kulunut totuus, että kirsikankukkien estetiikka on niiden putoamisessa. Otin hurmoksessa loputtomat määrät kuvia sadeveden mukana viemäriin huuhtoutuvista terälehdistä (valotus oli ihan pielessä, joten kaikki kuvat epäonnistuivat). Tällä hetkellä viimeiset, myöhään kukkivat lajikkeet, pudottavat kukkiaan. Kävin eilen keisarillisessa puistossa katselemassa niitä. Pienet, vaaleanpunaiset kukat kulkeutuivat veden mukana puutarhan läpi kulkevassa purossa. Maisema oli vaikuttava, vaikka olin unohtanut kameran kotiin. Tai ehkä juuri siksi.

*

Tiesittekö muuten, että on olemassa vihreitä kirsikankukkia? Olin ihan riemuissani, kun tämä paljastui minulle! Alla valokuvatodiste (pudotessaan kukat muuttuvat kylläkin sisäpuolelta vaaleanpunertaviksi – vaikka en juuri biologiaa tunnekaan, veikkaan että kyse on samanlaisesta ilmiöstä kuin ruskalehdissä: puu imee kallisarvoisen klorofyllin (?) takaisin sisuksiinsa).